Olet tässä: Etusivu » Pääkirjoitus ja mielipiteet » Pääkirjoitukset » Vähän saa olla vino

Vähän saa olla vino

Vuonna 1173 Italiassa hutiloitiin perustusten kanssa, minkä seurauksena rakenteilla ollut tuomiokirkon kellotorni kippasi vinoon jo ensimmäisten kerrosten kohdalla. Maaperä oli erityisen pehmeää ja arvaamatonta. Kun kellotornia oli ehditty rakentaa viisi vuotta, työt päätettiin jättää sikseen. Kului 98 vuotta. Tornin pystyttäminen jatkui, mutta taistelu tutun ongelman kanssa esti viimeisen kerroksen rakentamisen. Täysin valmista tuli vasta 1200-luvun lopulla.

Pisan asukkaita rakennusvirhe tiettävästi nolostutti, eikä asiasta juurikaan puhuttu. Ensimmäinen maininta murheenkryynistä on vasta 1500-luvun puolivälistä: juuresta mitattuna torninperkele on kenossa kolme ja puolimetriä.

Ensi syksynä uudet opiskelijat saapuvat Vaasan yliopistoon. Harvalla on käsitystä korkeakouluopiskelusta, useat muuttavat ensimmäistä kertaa asumaan yksin, eikä kovin moni tunne kaupunkia. Kaikille maaperä on tasapuolisesti arvaamatonta ja pehmeää.

Jako on melko raaka: osa löytää oman paikkansa yliopistoyhteisössä, osa ei.

Usein ratkaisevassa roolissa on opiskeluajan ensimmäinen kuukausi, kun tutorit kierrättävät tapahtumasta toiseen ja ryhmätapaamisia on jatkuvasti. Vähitellen kuppikunnat syntyvät. Mikäli sosiaalisen verkoston muodostuminen menee heti alkuunsa solmuun, oman paikkansa löytäminen voi jatkossa olla vaikeaa. Päinvastaisessa tilanteessa kuppikunnat laajenevat vuosi vuodelta.

Opiskeluajan alussa tutorit auttavat tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta mitään pysyvää ei synny ilman, että itse yrittää. Latteaksi hoettu sanonta sopii tähän tilanteeseen: kannattaa vain rohkeasti olla oma itsensä. Pisan tornikin on kiinnostava siksi, että se on hieman vino ja ei näytä kuuluvan joukkoon.

Sosiaalisuus on ollut trendisana työhakemuksissa jo pitkään. Näin siksi, että vuorovaikutustaitoja arvostetaan työelämässä: aika harva haluaa olla samassa toimistossa vaikean jääräpään, hiljaisen jurottajan tai aran hissukan kanssa. Sosiaalisuutta arvostetaan jopa niin paljon, että osaamisesta voidaan hiukan joustaa, mikäli on niin sanotusti hyvä tyyppi. Työn kyllä oppii vähitellen.

Myös yliopiston uusimmassa maistereiden uraseurantatutkimuksessa nousee esille vuorovaikutustaitojen merkitys. Vuonna 2010 valmistuneista valtaosa oli sitä mieltä, että oman alan teoreettinen osaaminen ei ole yhtä tärkeää kuin esimerkiksi kyky työskennellä ryhmässä.

Sosiaalisuutta voi oppia, ja yliopisto on tähän erinomainen paikka. Vaasassa samat kasvot tulevat vastaan luennoilla, opiskelijaravintoloissa ja yökerhoissa. Jossain vaiheessa kannattaa sanoa moi ja kysyä mitä kuuluu. Vaasan yliopistosta nostetaan usein esille yhteisöllisyys, mutta ilmaiseksi se ei synny. Yhteisöllisyyden kokemiseksi pitää tehdä töitä.

Yliopiston kahvilassa ja baareissa notkumisesta ei saa opintopisteitä, mutta sosiaalisen verkoston rakentamisesta on hyötyä sekä oman opiskeluajan että tulevan työuran kannalta. Kotiin ei kannata jäädä, kun tapahtumia järjestetään.

Tuskinpa Pisan kaupungissa enää harmitellaan, kun tornin kanssa meni pari asia pieleen. Vaikka aluksi näytti pelottavalta, maaperä olikin sopivan pehmeää ja epävarmaa. Kannatti rakentaa loppuun asti.

Kaj Paulamäki

Päätoimittaja

paatoimittaja@vaasanylioppilaslehti.fi

Tietoa kirjoittajasta

Julkaistuja artikkeleita : 945

Jätä kommentti


6 − kolme =

© 2013 Synodi

Scroll to top