Olet tässä: Etusivu » Pääkirjoitus ja mielipiteet » Kolumni » Fona ilman miehiä?

Fona ilman miehiä?

Kuvittele suosikkiyökerhosi pääsyjono ilman mustasukkaisuustappeluita. Kuvittele lipunmyynti ilman, että joku yrittää tinkiä kolmen euron pääsymaksun kahteen. Kuvittele narikka, jossa kukaan ei hommaa takkiasi naulakkoon ilmaiseksi, koska tuntee sen portsarin. Kuvittele baaritiski, jossa tilauksen jälkeen kukaan ei vaihda kahdeksaa tequilaa kolmeksi vedeksi. Kuvittele ruuhkaterassi, jossa on kulkuväylä. Kuvittele tanssilattia, jossa perseeseesi kosketaan vain vahingossa. Kuvittele kotimatka ilman ”mäkin asun siellä päin” –lausahdusta.

Lontoolainen tabloidi ”The Guardian” kirjoittaa uudesta yökerhosta, jonka liikeideaan kuuluu asiakkaiden valitseminen hämmästyttävän perinteisillä….moderneille kriteereillä. Omistajansa mukaan ”Tapasbaariin” pääsee sisälle ainoastaan synnyttäjän värkeillä. Candyshopiin hyväksytään miehiä vain erikoisiltoina, jolloin naiset voivat varautua urosten läsnäoloon.

Pintapuolisesti naisbaarit muistuttavat herrasmiesklubeja, jotka syntyivät kestitsemään parempaa luokkaa, johon sattui kuulumaan lähinnä miehiä. Sittemmin herrasmiesklubit ovat joutuneet muuttamaan politiikkaansa, koska kaupungilla ei liiku enää arvonsa tuntevia miljonäärejä, jotka tahtoisivat juoda vuosikertaviskinsä ilman sihteerejään.

Candybaarin omistajan mukaan kyse ei ole lesbobaarista. Hän määrittelee yökerhon toiminnan 70/30 -periaattella, josta suurempi osa käytetään verkostoitumiseen ja loput 30 prosenttia ”bi-uteliaisuuteen”. Käytännössä pyritään naisten seksuaali-identiteetin vahvistamiseen, sillä mitä muuta kehottaminen bi-uteliaisuuteen voisi olla ellei naiseuden etsimistä erossa miehisestä siittämislogiikasta?

Naiskapakan työntekijät korostavat, että vastakkaisen sukupuolen ”iskeminen” tulee aina olemaan osa joidenkin baari-iltaa, joten naisravintolat ovat luoneet tilan, jossa soidinmenokäytännöt eivät häiritse verkostoitumista tai tyttöjeniltoja. The Guardian –lehden toimittaja päättelee, että naisbaarit yrittävät luoda yökerhon ilman seksiä.

Toimittaja on väärässä. Naisbaarit haluavat luoda jotain uutta, mutta seksi on aina vähintään 30 prosentin arvoista. Iskeminen on sallittua ja jopa suositeltavaa, mutta vain naisten ehdoilla. Candybar ja jatkuvasti lisääntyvät single-sex-baarit pyrkivät rakentamaan ”etsikkotilan” , jossa mies ei pääse varastamaan naisen vaginankäyttöehtoja.

Naisten oma tila ei rakenna ketään itsenäisemmäksi halujensa suhteen, päinvastoin. Tyttöjenilloissa ei ole kyse ”verkostoitumisesta” sen enempää kuin miestenilloissakaan. Tyttöjen skumpat ei myöskään auta vapautumaan naisen jokapäiväisistä rooleista, vaikka siltä saattaa aluksi näyttää.

Naiset kutsuvat toisiaan paikkoihin alleviivatakseen naisten ja miesten erilaisuutta ja varmistuakseen erojen ikuisesta olemassaolosta. Tyttöjenillat ovat arkisia tapoja rakentaa muuria miesten ja naisten väliin eikä naisten yökerho ole muuta kuin radikaalimpi ja kalliimpi muunnelma samasta ideasta.

Naiset vapautuvat miehisestä seksuaalisuudesta vain lähtemällä kilpailemaan oikeudesta määritellä soidinmenojen sisältöä. Seksin suhteen periaatteena pitää olla ”kaikkien paneminen kaikkialla kaikkea” ja single-bar-yökerhot ymmärtävät tämän huonommin kuin keskiviikko-Fona.

Eppu Saarela

Tietoa kirjoittajasta

Julkaistuja artikkeleita : 8

Jätä kommentti


− 8 = nolla

© 2013 Synodi

Scroll to top