Olet tässä: Etusivu » Artikkelit » Pekka of Vaasa

Pekka of Vaasa

Näyttelijä Pekka Strang esittää homoa, eikä hän pidä sitä juuri minään.

Kaikki alkoi 90-luvun lopulla Vaasan ylioppilasteatteri Rampilla. Tuolloin vielä harrastaja, nykyään ammattinäyttelijä, Strang esiintyi ylioppilasteatterifestivaaleilla. Katsomossa esitystä arvioimassa istui näyttelijä Vesa Vierikko.

Strang sai suorituksestaan ylistävää palautetta, ja sitä oli vaikea käsitellä.

”Olin niin liikkunut, että menin parvelle yksin itkemään”, Strang kertoo.

Siitä se lähti. Strang pääsi Teatterikorkeakouluun opiskelemaan näyttelijäntyötä, ja hän muutti Helsinkiin. Vanha kotikaupunki jäi, mutta Strang vakuuttaa, että Vaasaan on aina kiva palata. Hänen mielestään Vaasasta välittyy opiskelijakaupungin henki, vaikka hänen kokemuksensa paikallisesta opiskelijaelämästä rajoittuvat yliopiston kirjastossa suoritettuun siviilipalvelukseen.

Vaasassa vietetty lapsuus ja teinivuodet ovat tärkeä osa Strangin elämää, mutta Helsinki on koti.

”Siksi ihmiset hakeutuvat Helsinkiin, koska täällä on pakko hyväksyä erilaisuus”, Strang sanoo.

Erilaisuus on yksi keskeisimmistä teemoista helmikuussa ensi-iltaan tulleessa Tom of Finland -elokuvassa. Dome Karukosken ohjaama elokuva kertoo homoeroottisista piirroksistaan tunnetusta Touko Laaksosesta, jonka roolin Strang tulkitsee.

Ennen tätä kevättä Strang oli monelle suomalaiselle melko tuntematon nimi, vaikka hänellä on takanaan näyttävä ura teatterin lavalla ja elokuvissa. Lisäksi hän on ohjannut ja toiminut teatterin johtajana. Kuitenkin päärooli Karukosken elokuvassa on hänen läpimurtonsa.

 

TOM OF FINLAND -elokuvan myötä Strang on saanut vastata kysymyksiin homorakkauden esittämisestä. Strangilta on usein kysytty, pelkääkö hän näyttelijänä leimaantumista. Mitä se kertoo kysyjästä?

”Tietämättömyyttä. Laiskuutta – älyllistä laiskuutta. Jos haluan olla ymmärtäväinen, niin voin sanoa, että ymmärrän, vaikka se on surullista”, Strang toteaa.

Näyttelijäntyö on samanlaista hahmosta riippumatta.

”Jos näyttelee natsia, ei kysytä, pelkääkö leimautumista. Mutta miksi homohahmon kohdalla niin kysytään?”

Ehkä homouteen suhtaudutaan edelleen epäilevästi.

Suomi oli viimeinen pohjoismaa ja koko maailman 23. valtio, joka salli sukupuolineutraalin avioliiton. Laki astui voimaan maaliskuun alusta – vain vähän aikaa sitten.

Strang kertoo, että kansainvälisen median edessä homoudesta ei kysytä mitään. Mutta miksi suomalaiset toimittajat kysyvät?

”Jos sanon ilkeästi, niin kukaan ei valmistaudu haastatteluun. En tiedä, johtuuko se ajanpuutteesta vai jostain muusta. Mutta ehkä toimittajat myös ajattelevat sen olevan jotenkin raflaava kysymys ja että se kiinnostaa lukijoita”, Strang pohtii.

Strang kuitenkin myöntää, että seksuaalisuus on iso osa elämää, ja siksi se myös kiinnostaa.

”Seksuaalisuudessahan on hirveä voima ja mielenkiintoista on se, että me olemme hirveän kiinnostuneita määrittelemään muiden seksuaalisuutta. Olen verrannut tilannetta joskus ravintolailtaan: Jos seurueessa kaikki tilaavat viiniä, mutta yksi jättää tilaamatta, muut kysyvät huolissaan, miksi hän ei tilannut. Sen kautta katsotaan omaa juomista”, hän selittää.

Strangin mielestä kysyjä ei ole kiinnostunut siitä, miksi joku jättää juomatta, vaan siitä, miksi itse juo. Samasta syystä myös muiden seksuaalisuus kiinnostaa.

 

DOME KARUKOSKEN Tom of Finland on enemmän kuin yhden taiteilijan elämänkerta. Se on suomalainen sankaritarina – tarina rohkeudesta, rakkaudesta ja vapaudesta.

Näin elokuvan kotisivuilla kuvaillaan. Vaikka se kuulostaa mahtipontiselta mainospuheelta, Strang vakuuttaa, että kaikki sanat liittyvät suoraan Touko Laaksosen elämään: Laaksonen oli upseeri ja sotaveteraani, joten suomalainen sotasankari hän ainakin oli. Hän myös taisteli kaltaistensa puolesta. Se vaati rohkeutta.

”Rohkeus on rohkeutta nähdä maailmaa eri tavalla”, Strang tiivistää.

Strangin mukaan vapautta ei tarvitse selittää: vapaus kuuluu yksiselitteisesti kaikille. Mitä rakkauteen tulee, Strang lainaa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn sanoja, joiden mukaan rakkaus on ihmisoikeus. Jokaisella on oikeus rakastaa sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta.

”Kuulun onnelliseen asemaan, ettei ole koskaan tarvinnut miettiä, onko minulla oikeus rakastaa”, Strang sanoo.

Kaikille se ei ole itsestäänselvyys. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavan kansainvälisen ILGA-järjestön raportin mukaan viime vuonna maailmassa oli 73 valtiota, jotka kielsivät homoseksuaalisuuden lailla. Suomessa homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista vasta vuonna 1971, ja kymmenen vuotta myöhemmin homoseksuaalisuutta ei enää luokiteltu sairaudeksi.

”Se, että joku toinen saa oikeuksia, ei vie keneltäkään mitään pois”, Strang muistuttaa.

Strangin mielestä jokaisen pitäisi joskus tuntea olevansa vähemmistöä. Hän itse oppi sen viimeistään Tom of Finland -elokuvan kuvauksissa. Toisaalta Strang on myös suomenruotsalainen, eli hän kuuluu kieli- ja kulttuurivähemmistöön, mutta huomasi sen vasta Helsinkiin muutettuaan. Vaasassa, jossa kaksikielisyys on itsestäänselvyys, hän ei tajunnut kuuluvansa vähemmistöön.

 

TOM OF FINLAND -elokuva valmistui sattumalta Suomi 100 -juhlavuonna. Elokuvan tiedotustilaisuudessa ohjaaja Karukoski kertoo, että sen piti alun perin valmistua muutama vuosi aikaisemmin. Käsikirjoitusta kuitenkin työstettiin vuosia.

Elokuva taiteilija Laaksosen elämästä sopii hyvin juhlavuoteen, koska siinä käsitellään myös jatkosotaa ja sodan jälkeistä Suomea. Toisaalta Suomen historiassa sota-aiheita korostetaan paljon, mitä on myös kritisoitu. Historian emeritusprofessori Matti Klinge muistutti Savon Sanomien haastattelussa, että itsenäisyysasiassa ollaan aika virheellisillä linjoilla, kun sanotaan ”Suomi sata vuotta”. Klinge haluaa korostaa sitä, miten Suomi 1800- ja 1900-luvulla vaurastui, kaupungistui ja teollistui. J0 1800-luvulla suomalainen kirjallisuus, kuvataide ja arkkitehtuuri muodostivat kuvaa suomalaisuudesta.

Myös Strangin mielestä Suomen juhlavuonna olisi hyvä muistaa taiteilijoita, sillä ”helposti mennään sodan ja urheilun kautta”. Näyttelijän mukaan Laaksonen kuuluu näihin ihmisiin, joita kuuluisi muistaa.

”Toukon sota jatkui vielä jatkosodan jälkeenkin”, Strang sanoo. ”Suurimmat taisteluthan käy itsensä kanssa”, hän jatkaa.

Omista taisteluistaan Strang ei halua puhua, mutta Laaksosesta hän puhuu mielellään. Hän tarkentaa, että Laaksosella ei ollut identiteettiongelmaa, vaan hän tiesi mitä oli ja mitä halusi, ja hän taisteli yhteisönsä puolesta. Strangin mukaan Laaksonen itse toivoi, että jonain päivänä myös heterot voisivat ymmärtää hänen kaltaisiaan.

Ehkä Laaksosen toive on osittain toteutunut, sillä Tom of Finland -kuvastoa on kaikkialla – jopa patalapuissa ja postimerkeissä. Miehisissä lakanoissa nukkuvat niin homot kuin heterotkin.

 

STRANG USKOO, että Suomi on tänä päivänä tasa-arvoisempi ja turvallisempi kuin aiemmin.

”Suomessa on hyvin turvallista, ainakin miehenä. Täällä voi turvallisesti kävellä missä vain”, Strang arvioi.

Vähemmistöjen oikeuksissa on kuitenkin parantamisen varaa.

Strang mainitsee esimerkkinä nykyisen translain: Suomessa henkilön, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa, on todistettava olevansa lisääntymiskyvytön ja esitettävä lääketieteellinen selvitys siitä, että kokee pysyvästi kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen. Esimerkiksi Maltalla juridisen sukupuolensa voi vahvistaa omalla ilmoituksella viranomaisille, eli kokemus omasta sukupuolesta määrittää sen.

Haastattelun lopussa on kysyttävä, millaisessa Suomessa Strang toivoo elävänsä 20 vuoden päästä. Hän on hetken hiljaa.

”Avoin yhteiskunta. Avoin joka suuntaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei voisi olla rajamuodollisuuksia, vaan arvoiltaan avoin. Ettei aina vastattaisi ’ei’, vaan mieluummin ’kyllä’ ja katsottaisi, mihin se voisi johtaa”, Strang sanoo.

Strang suhtautuu positiivisesti tähän päivään ja tulevaisuuteen, ja hänen viestinsä on selvä: hyväksytään erilaisuus ja arvostetaan toinen toisiamme.

Touko Laaksonen löysi yhteisön, jossa sai olla oma itsensä ja osa jotakin. Se on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

”Ihmiset tarvitsevat sen yhteisön. Mä uskon, että kaikki haluavat olla osa jotakin.”

 

teksti: Rasmus Arikka

kuvat: Aino Hyyryläinen

Lähteenä myös seta.fi

Tietoa kirjoittajasta

Julkaistuja artikkeleita : 170

Jätä kommentti

CAPTCHA * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.