... mutta minä kuiskaan ei.
Miksi kenenkään pitäisi pelastaa maailma, johon ei ole itselläkään mitään yhteyttä? Savuavien raunioiden ja eeppisten puheiden keskeltä nousee esiin ihminen.
Vuoden elokuvatapahtumaksi isoissa pikkupoikapiireissä tituleerattu Watchmen esittää katsojalle varsin vinkeän vaihtoehtoisen todellisuuden. Supersankareita on olemassa. Silti aitoja supervoimaisia supersankareita ei ole kuin yksi ainoa.Varsin yllättävästi jonkun sortin säteilytysonnettomuudessa voimansa saanut Tohtori Manhattan on Yhdysvaltojen valttikortti ja suurin pelote. Uuden superaseensa voimin Yhdysvallat on voittanut Vietnamin sodan.
Nixon on valittu uudelleen presidentiksi ja johtaa maataan suvereenisti maailman herrana. Varsovan liitto on syystäkin varuillaan ja kylmä sota on suorastaan jäätävä. Ydinsodan torjunta on kirjaimellisesti yhden miehen harteilla.
Watchmen perustuu Alan Mooren ja Dave Gibbonsin 12-osaiseen sarjakuva-romaaniin. Elokuvasovituksessa puikoissa on 300 elokuvan maalauksellisia maisemia ohjannut Zack Snyder.
Sarjakuvasta sovitetuksi supersankarielokuvaksi Watchmen sisältää melko roisia menoa. Realistinen väkivalta ja seksi ei ole mielestäni huono yhdistelmä, vaan enemmänkin säväyttävä ja virkistävä poikkeus verettömien lajityypillisten turpakäräjämättöjen lomassa. Aluksi hurmehenkinen toiminta vähän yllätti, sillä sarjakuvassa verellä ei hirveästi läträtä. Elokuvana tarina oikoo jonkun verran, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono asia. Elokuva keskittyy enemmän painostavaan ydinsodan uhkaan. Sarjakuvan tarina maalaa hahmot syvällisemmin ja pohtii yksilön toiminnan etiikkaa.
Toimintaelokuvassa kovin monisyinen, takautumia vilisevä kerronta aiheuttaa helposti vain hämmennystä. Mitä tässä juuri tapahtuu ja kenelle?
Oikomisesta huolimatta tarina loikkii elokuvassa ajassa ja paikoissa. Sarjakuvaromaaniin tutustumattomalle voi olla nopeatempoisuutensa takia välillä vaikea pysyä perillä siitä, missä nyt ollaan. Tietyiltä osin juonen tulkattiin olevan turhaan vatvova ja väkisin pidennetty. Itse en huomannut kyseistä asiaa, sillä pystyin vaivatta seuraamaan juonta. Olihan se jo ennalta tuttu.
Watchmen-elokuva seuraa Vartijat-sarjakuvaa todella tarkasti. 300-elokuva muistutti likeisesti 300-sarjakuvaromaania, mutta Watchmen menee jo eri tasolle. Osa repliikeistä, kuvista ja kuvakulmista on suoraan romaanin ruudukosta kaapattu.
Pienen pohdinnan jälkeen havaitsin, että minun on hyvin vaikea nähdä Watchmenia itsenäisenä elokuvana. Se on enemmänkin kuin liukuva versio romaanista. Suosittelen elokuvaa näkemättömiä vielä ensin tutustumaan Mooren sarjakuvaromaaniin. Sankarinsa ironisesti esittävä tarina antaa paljon enemmän, jos sille itselleen antaa ensin hieman aikaa.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.