Ylioppilastaloprojektissa vauhtisokeutta
Kuva: Iiris Penttilä
Ylioppilastalon rakentaminen eteni suureksi projektiksi liiankin vauhdikkaasti.
Taloprojekti oli liian iso VYY:lle ja eteni melko vauhdikkaasti, kertoo edustajiston vuoden 2007 puheenjohtaja Mauno Pylvänäinen.Ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri Tatu Tanski on sitä mieltä, että projekti olisi ollut hurjan iso monelle isommallekin organisaatiolle.
- Vastaavanlaisia projekteja tuskin tulee VYY:lle pitkiin aikoihin, Tanski ennustaa.
Työkaluja tulevaisuuteen
Pylvänäinen sanoo, että taloudellisista riskeistä keskusteltiin jonkin verran edustajistossa, mutta suurin osa kannatti talon rakentamista siitä huolimatta. Tanski on asiasta samoilla linjoilla.
- Jos vastustusta talon rakentamiselle oli, se oli todella pientä. Useat periaate- ja lainapäätökset tehtiin yllättävänkin pienellä huomiolla, Tanski miettii.
- Tulevaisuuden varalle olisi hyvä miettiä käytäntöjä suurille päätöksille. Voisiko esimerkiksi olla niin, että hyväksyntä tulisi isoissa päätöksissä saada kahdelta eri edustajistolta. Toisin sanoen uuden ja vanhan edustajiston pitäisi olla asiasta samaa mieltä. Tällä menettelytavalla voi kyllä olla huonojakin puolia, Pylvänäinen spekuloi.
Mitä:
Ylioppilastalo on aiheuttanut VYY:lle erittäin huonon taloudellisen tilanteen.
Miksi:
Projektin kustannusarviot nousivat 4,2 miljoonasta euroosta 5,6 miljoonaan euroon. Aivan aluksi arvio liikkui 3,5-4 miljoonassa eurossa. Arvion noustua talon rakentamisen mahdollisti Palosaaren yrityskeskuksen mukaantulo projektiin. Lisäksi VYY:n taloutta on huonontanut tutkintorakenneuudistuksesta seurannut ylioppilaskunnan jäsenkato, yliopiston liikuntatuen lakkauttaminen ja YHTS:n maksujen nouseminen.
Milloin:
- 1970-luku, taloa ruvetaan suunnittelemaan
- 1983, rahasto perustetaan
- 2005, kaupunki myöntää varauksen Yliopistonrannan tontille
- alkuvuosi 2007, Palosaaren yrityskeskus mukaan projektiin
- kesä 2007, rakennuslupa talolle myönnetään
- 19.11. 2007, peruskiven muuraus
- huhtikuu 2008, harjakaiset
- syksy 2008, talo käyttöön
Kommentit
2. päätoimittaja 30.11.2009 kello 17:13
Se on kyllä totta. Mietin myöhemmin tuota otsikkoa. Oli vähän liian raflaava. Uusia innovatiivisia ratkaisuja todellakin tarvitaan. Jospa niiltä löytyisi muualtakin kuin edustajistosta.
Yksi ongelma on varmasti opiskelijapolitiikassa se, että osallistujilla ei ole aikaa ja energiaa todella pohtia asioita.
Toivottavasti uusia, hyviä ideoita tulee.
3. Anonyymi Pääsihteeri 01.12.2009 kello 21:00
Mielestäni ongelman suurin juuri ei ole vauhtisokeudessa eikä siinä että edustajistossa ei aina jakseta tutustua asiakirjoihin kovin syvällisesti.
Pahin ongelma on, että me emme joudu kantamaan tekemiemme päätösten seurauksia seuraavien 40 vuoden ajan, vaan suurimmalla osalla ura edustajistossa kestää vain muutamia vuosia.
Siksi on helppo tehdä suurisuuntaisia ratkaisuja ja ajatella olevansa mukana tekemässä “niitä suuria päätöksiä”.
40 vuoden päästä on kiva kertoilla lapsenlapsille, kuinka ukki/mummo oli tekemässä päätöstä talon rakentamisesta. Ukki/mummo vaan ei muista, mitä oli elää arkea uuden talon kanssa siinä välissä kuluneiden vuosien aikana.
Mielestäni meidän päätöksentekotapamme on vain ylioppilaskuntaelämään kuuluva erikoisuus, jonka kanssa pitää elää. Pitkitetyt päätöksentekoprosessit tai oikeastaan mikään muukaan tuskin muuttaa asiaa ainakaan parempaan suuntaan.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
1. Vanha parta 30.11.2009 kello 15:23
Kylläpä pitäisi edetä hi-taas-ti jos neljän vuosikymmenen suunnittelua kutsutaan vauhtisokeudeksi. Projektin hallintahan tässä on pettänyt. Mutta mitäpä jos lopettaiin se iänikuinen syyllisten kaivaminen ja yritettäisiin löytää tie ulos tästä suosta. Missä on uudet innovatiiviset ratkaisut? Tulevaisuuden toivoillahan pitäisi olla näitä päät pullollaan.
Se on varmasti totta, että ylioppilaskuntavaikuttaminen etenee päästäisen kärsivällisyydellä ja useimmilla yo -broilereilla ei valitettavasti ole vielä kokemusta tosielämästä. Vai eikö päätettävistä asioista sittenkään jakseta kiinnostua tai niistä ei vain oteta selvää?
Jos kaikkiin suuriin linjauksiin pitäisi saada kahden edustajiston siunaus niin ei voida kyllä puhua enää dynaamisuudesta. Mutta ainahan joka asiaa voidaan taputella se neljä vuotta. Tai vaikka neljäkymmentä.