Uskon asioita
Kuvitus: Hannele Alanko
Uskonnon merkityksen vähenemisestä on puhuttu jo pitkään. Kirkosta eroaminen ei välttämättä kerro henkilökohtaisen uskon vähenemisestä, vaan voi kieliä kirkkoinstituution ongelmista. Mikä on uskonnon merkitys nyky-yhteiskunnassamme? Kysymykseen vastaavat oppilaitospastori Sami Saharinen ja filosofian lehtori Tommi Lehtonen.
Saharinen kommentoi itse olevansa kirkon uskon vahva kannattaja.
- Henkilökohtainen usko voi olla horjuvaa, mutta kirkon usko, sakramentin ääreen tuleminen, se on rautaa! En pärjäisi ilman sitä.
Saharinen ymmärtää myös kristinuskon luomia perimmäisiä ongelmia.
- Kristinuskon perussanoma on helppo ymmärtää, mutta pinnan alla on monimutkaisempi kokonaisuus. Päähenkilö on juutalainen Jeesus, toisaalta apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä kreikkalaisessa yleisölle. Nämä kulttuurierot olisi hyvä tiedostaa, jotta kristinuskon sanomaa voisi ymmärtää syvemmin. Lisäksi raamattu on värikäs ja ristiriitainenkin kirja, joka mahdollistaa toisistaan poikkeavia tulkintoja.
Miksi kirkosta erotaan?
Saharinen pohtii kristinuskon suhdetta nykymaailassa ja sen vähentymistä. Hän sanoo monien asioiden olevan ihmiselle uskonnon asemassa.
- Ehkä kirkosta eroaminen johtuu siitä, ettei kirkon yhteydessä ole koettu perimmäistä turvaa, löydetty yhteisöä tai elämässä ei ole tullut tarvetta uskolle. Uskon kuitenkin, että Jumala puhuu kaikille, tavalla tai toisella. Ajatukseen "minut on kasteessa liitetty kristukseen" tulisi palata, se on turvallinen ja täysi suhde Jumalaan.
Saharinen jatkaa vielä ihmisen perustarpeista.
- Ihmisen perustarpeet tässä yhteiskunnassa on tyydytetty. Leipää, asunto ja vaatteita on. Tällöin jumalaa ei tarvitse ajatella niin paljon. Toisaalta henkilökohtaisesti minun on vaikea kuvitella sitä minuutta joka ei tarvitsisi jumalaa, mutta ymmärtääkseni haluaisin päästä keskustelemaan ateistin kanssa.
Oppilaitospastori sielunhoitajana
Mikä on uskonnon suhde tieteen piiriin lukeutuvassa yliopistomaailmassa, vai onko sellaista suhdetta?
- Ensimmäinen yliopiston tiedekunta Suomessa oli teologinen tiedekunta. Teologia on tiedettä ja itseään korjaavaa tutkimusta, eikä asetu oppositioon tieteellisten metodien ja järjenkäytön kanssa. Toisaalta tiede puhuu tästä mitattavasta maailmasta, kun taas kristinusko puhuu todellisuudesta, joka on olemassa ja läsnä. Kristinusko puhuu myös todellisuudesta, joka ei ole vielä tullut näkyväksi.
Vaasan yliopistossa ei ole teologista tiedekuntaa. Sopivatko uskon asiat Vaasan yliopiston yhteisöön?
- Lähtökohta työlleni on se, että minä en tuo tänne mitään uutta. Seurakunta on täällä jo omalla paikallaan opintojen, tutkimuksen ja työnsä parissa. Toimin kuuntelijana ja sielunhoitajana. Loppujen lopuksi usko ja uskonnot ovat osa kaikkien ihmisten elämää.
Kirkon lähestymistapaa ja tapahtumien vähyyttä oppilaitoksessa Saharinen kommentoi taloudellisesta näkökulmasta.
- Tapahtumia on kyllä ollut ja niistä on yliopistolla tiedotettukin. Yleisesti on niin, että ryhmät ja piirit kokoavat vähän ihmisiä.Vapaassa vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa tavoitan enemmän ihmisiä.
Lisäksi Saharinen kertoo Poiju-nimisestä facebook-ryhmästä, joka on tarkoitettu vaasalaisille opiskelijoille ja nuorille aikuisille. Ryhmän tarkoitus on huolehtia siitä, että toteuttamiskelpoiset ideat voitaisiin sen jäsenten avulla tuoda esille ja toteuttaa.
Mahdollisten konfliktien uskonnon ja yliopistomaailman varalle Saharinen toivoo yhteisymmärrystä.
- En halua omalla työlläni olla kärjistämässä mitään. Toivoisin, että ihmiset voisivat ajatella uskon olevan luonnollinen osa elämää. Ihmiset uskovat eri asioihin, joten kunnioitusta toisten uskoa kohtaan tarvitaan.
Uskonto käyttäytymistä
Tommi Lehtonen on toiminut filosofian yliopistolehtorina Vaasan yliopistossa vuodesta 2006. Lehtonen valmistui Helsingin yliopistosta teologian tohtoriksi pääaineenaan uskonnonfilosofia. Filosofian tutkimisen ja opettamisen lisäksi Lehtonen on tutkinut uskontoa useista näkökulmista.
Lehtonen tekee selväksi pesäeron uskonnon ja filosofian välille.
- Filosofia käsittelee tiedollisia ja järkiperäisia kysymyksiä. Uskonto taas ei ole tiedollinen tai kognitiivinen hanke, vaan kulttuurista opittua käyttytymistä tai reaktiota esimerkiksi ahdistuksiin tai iloihin. On ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita uskonnosta. Samoin on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita taiteista tai elokuvista. Uskonto menee pilalle jos se yrittää olla liian järkevää.
Lehtonen liittää uskonnon nyky-yhteiskunnassa ihmisen pelkoihin ja kuoleman läheisyyteen.
- Kaikki ihmiset eivät tarvitse uskontoa, mutta ihminen joka on hädässä voi tarvita sitä. Esimerkiksi kuoleman pelko tuntuu tekevän uskonnosta merkityksellisen. Jos lääketiede joskus kehittyy niin pitkälle, että ihmisen kuolema voidaan estää, voi olla että uskonnon tilaus loppuu siihen.
Kuin käyttämätön salikortti
Uskonnon vähentymistä Lehtonen kommentoi kirkkoinstituution kannalta.
- En usko tiettyjen instituutioiden säilymiseen. Vuosisadan lopussa saattaa olla, että Suomen luterilainen kirkko on merkittävästi pienentynyt. Ehkä sille käy kuten antiikin Kreikan uskonnoille, joista on jäljellä vain patsaat ja temppelit, jotka juuri kristinusko syrjäytti. Kuitenkaan uskonto ei ole hävinnyt, joka näkyy muunmuassa siinä, että ateismin määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa kun kirkon jäsenmäärä on laskenut. Tämän lisäksi myös Suomessa syntyy uusia uskonnollisia liikkeitä kuin sieniä sateella.
Lehtonen jatkaa pohtimalla syitä kirkosta eroamiselle.
- Uskontoa ei opita enää kodeissa ja arkisessa kokemusmaailmassa. Se on monelle niin vieras juttu, ettei tunnu mielekkäältä kuulua kirkkoon. Taloudellisesti se on kuin maksaisi kuntosalin kuukausikortista, jota ei käytä. Monet eivät voi aatteellisesti samaistua kirkon oppeihin.
Lehtonen sitoo oman kirkkoon kuulumisen tärkeään yhteiskunnalliseen tehtävään.
- Voin sanoa, että itse kuulun kirkkoon, vaikka en tarvitse sitä. Sen toiminnassa on kuitenkin jotain, josta on mielestäni hyvä maksaa. Esimerkiksi diakoniatyö, joka tukee ihmisiä jotka ovat tipahtaneet yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.
Uskontoa ei tieteen piiriin
Uskonnon ja yliopiston suhdetta koskevaan kysymykseen Lehtonen vastaa jakautuvasti. Hänen mielestään uskonto sopii yliopistoon tutkimuskohteeksi, kuten monet muutkin kulttuuri-ilmiöt.
- Mutta jos luomisoppia aletaan esittämään tieteellisenä teoriana, pitää hälytyskellojen soida. Aatteellisena hankkeena uskonto ei kuulu yliopistoon. Toisaalta myöskään oppilaitospastorin luo meneminen ei välttämättä ole hengellistä, vaan se voi olla myös esimerkiksi terapeuttista, eikä oppilaitospastorin toimintaa ole mitään syytä kieltää Vaasan yliopistossa.
Lehtonen korostaa tieteellisen tukimuksen ja uskonnon erottamisen tarvetta, Jumala on liian yleistasoinen selitys ja voi pahimmassa tapauksessa asettua tieteen tielle.
- En tunne yhtään niin sanottua kovan luonnontieteen alan tutkimusta, joissa oikeasti Jumalan vaikutusta vetoamalla olisi saatu hyödyllisiä tuloksia. Toisaalta tutkijan ei tarvitse olla ateisti, esimerkiksi niin sanottu metodologinen ateismi ei ota välttämätöntä kantaa Jumalan olemassaoloon.
Kirkon ja uskonnon lisäämiseen yliopistossamme Lehtonen suhtautuu torjuvasti.
- Se on työnjaollinen asia. Yliopisto keskittyy tieteelliseen tutkimukseen sekä opetukseen ja kirkon ja tehtävä on toinen. Yliopisto on tieteen ja opetuksen temppeli eikä uskonnon harjoituksen lisäämiseen siellä ole mitään syytä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.