Sukupuolen jäljillä
Kuvitus: Kyösti Linna
On torstai-iltapäivä kahvila Oscarissa. Tavalliseen tapaani olen viimeisen kaksi tuntia väistellyt tenttiin lukemista ja selitellyt itselleni trendikkään kahvilaseurustelun olevan tärkeää paitsi ihmissuhteiden hoitamisen, myös yleisen jaksamisen kannalta. Nyt takapuoleni alkaa kuitenkin puutua ja saan vakuutella aggressiivisemmin itselleni, että istuskelu on tietoinen valinta eikä mikään irrationaalinen velttouskohtaus. Olen juuri luovuttamassa ja lähtemässä takaisin lukemaan, kun pöytääni istuu kaksi minulle ennestään tuntematonta opiskelijaa. Kysymättä he kertovat nimikseen Humpules ja Faktalon. En ehdi edes esittäytyä, kun he jo jatkavat jotain aiemmin aloitettua väittelyään:
Faktalon: Oletko koskaan miettinyt, että naisen seksuaalisuus vain on erilaista?Humpules: Erilaista se onkin, mutta mikä on vaikuttanut tuon mieheen verrattuna erilaisen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muotoutumiseen?
Faktalon: Pääasiassa erilainen fysiologia. Aivojen erilainen rakenne, erityisesti sukupuolihormonien toiminta.
Humpules: Miten selität kulttuurista ja historiallisesta ajanjaksosta vaihtelevia käsityksiä seksuaalisuudesta ja sukupuolikäyttäytymisestä?
Faktalon: Samat taipumukset, vietit ja kyvyt voivat saada monenlaisia ilmenemismuotoja. Kulttuuri onkin ennen kaikkea muotoa.
Humpules: Ei, vaan toisin päin. Keho voi olla muoto ja kulttuuri ydin. Taipumuksen, vietin ja kyvyn käsitettä ei edes ole ilman kieltä ja kulttuuria. Kieli ja maailmankatsomus jäsentää ja antaa käsitteelle sisällön.
Faktalon: Vaikka yhteiskuntaa ei olisi, naisen ja miehen seksuaalisuus olisi erilaista. Katso vaikka eläimiä.
Humpules: Eläinten sukupuolinen käyttäytyminen vaihtelee paljon. Toiset eläinyhdyskunnat ovat patriarkaalisia, toiset matriarkaalisia. Joissakin taas selkeitä sukupuolijakoja ei ole nähtävissä. Ihmisen historiassa on arveltu olleen matriarkaalinen ajanjakso, jolloin yhdyskunta muodostui äidinvallan ympärille. Tämä järjestys muuttui patriarkaaliseksi noin 8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Tässä vaiheessa Faktalon nousee pöydästä ja käy hakemassa toisen kupin kahvia. Hän haluaisi kahviinsa kermaa, mutta sitä ei ole, joten Faktalon palaa pöytään ärtyneen oloisena.
Faktalon: Puhut alituisesti sukupuolirooleista, vaikka kysymys on seksuaalisuudesta. Siis siitä, mistä nainen ja mies kiihottuvat, heidän fantasioistaan, eroottisista mielikuvistaan ja erityisesti seksuaalisesta toiminnasta.
Humpules: Eikö seksuaalisuus ole eniten kytköksissä sukupuolirooleihin, naisen ja miehen tehtäviin yhteiskunnassa, heidän keskinäiseen asemaansa ja suhtautumiseen toisiinsa?
Faktalon: Mitä tarkoitat?
Humpules: Noh, modernin ajan perustavimmat ja universaaliutta lähenevimmät naiselliset seksifantasiat sisältävät automaattisen hierarkkisen järjestyksen, jossa nainen on alisteisessa suhteessa mieheen. Mies ottaa, nainen antaa. Silloinkin, kun puhutaan muuten tasa-arvosta, länsimainen nainen myöntää kiihottuvansa itsetietoisesta miehestä, jonka seksuaalikäyttäytyminen on dominoivaa. Sukupuoliroolit ovat alituisesti läsnä seksuaalisuudessa.
Faktalon: Eikö tämä puhu pikemminkin sen puolesta, että naisen ja miehen seksuaalisuudessa on jokin perustava, sisäsyntyinen ero, joka ei kulje käsi kädessä naisten oikeuksien lisääntymisen tai yhteiskunnallisen aseman parantumisen kanssa?
Humpules: Siis todellisuudessa emme ole vielä päässeet testaamaan naisten "omaa" seksuaalisuutta, koska se on edelleen liiaksi yhteydessä miesten seksuaalisuuteen ja nimenomaan niin päin, että nainen samastuu miehen tarpeisiin. Sartre puhui tästä lausuessaan, että nainen ei osaa erottaa seksuaaliobjektina olemistaan itselleen olemisesta. Toisaalta ei ole mitään syytä olettaa, että seksuaalisuus ja sukupuolisuus olisi jotenkin identiteetistä irrallaan oleva alue, joka vaikuttaisi itsenäisenä "muun persoonan" vieressä tai rinnalla.
Faktalon: Naisen seksuaalisuus voi olla geneettisesti yhteydessä erilaisiin piirteisiin kuin miesten. Tutkimusten mukaan sukupuolihormonien ja erityisesti testosteronin määrä vaikutaa keskeisesti maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien syntyyn.
Humpules: Niin, testosteroni vaikuttaa näiden tutkimusten mukaan vähän kaikkeen. Nimenomaan niin, että miesten ja naisten aivojen anatomiset erot syntyvät sikiöaikaisesta testosteronialtistuksesta lapsivedessä. Aikuisiässä testosteroni ei säätele vain seksuaalikäyttäytymistä, vaan ihmisen minäkuva muotoutuu jatkuvassa testosteronialtistuksessa. Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden erottaminen persoonasta on moderni ilmiö, joka muotoutuu yhteiskunnallisten valtasuhteiden ja vallan tekniikoiden kautta.
Faktalon: Tarkoitatko, että käsityksemme sukupuolisuudestamme ja seksuaalisuudestamme on syötetty meille ulkoapäin?
Humpules: Joo, kuten muutkin käsityksemme. Muistetaan nyt, että sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen kategoria. Se saa arvonsa niiden merkitysten kautta, joita me sille annamme. Ihmiset yhdistävät sukupuolikäyttäytymisen helposti ruumiillisuuteen, koska sen käyttökohde on usein oma kroppa, mutta samalla tavalla kuin muukin inhimillinen toiminta, sukupuolinen ja seksuaalinen kategoria on luotu ja luodaan valtasuhteiden tarpeisiin.
Faktalon: Voisiko sitten esimerkiksi naisen seksuaalisuus olla jotain tyystin erilaista?
Molemmat katsovat minuun kysyvästi, mutta en osaa sanoa mitään, joten käännän katseeni kannettavani näyttöön ja toivon, että he luulevat minun olevan liian kiireinen ottamaan kantaa.
Humpules: Voisi, ja luultavasti se tulee olemaankin. Kuten itse sanoit, naisen muutos seksuualisuuden suhteen ei tapahdu samaa tahtia yhteiskunnallisen aseman parantumisen kanssa. Silti naisen parantunut asema rakentaa hänestä aidompaa seksuaalista toimijaa. Naisen vahvistuminen subjektina taas saattaa murtaa patriarkaalisen asetelman, jossa nainen yrittää välttää oman seksuaalisuutensa määrittelyä ja haluaa elää miehen seksuaalisuuden kautta.
Faktalon: Väitätkö, että nainen ei tunne itseään seksuaalisena olentona?
Humpules: Väitän, että "naiseuden" ei anneta kulttuurisena olemuksena, diskurssina, tuntea itseään, saati sitten rakentaa ikiomaa seksuaalisuuttaan.
Faktalon: Kuka estää?
Humpules: Naiseuden diskursiiviset rakenteet. Ajattele asiaa niin, että naiseudessa sellaisena kuin me sen tunnemme, on isoja temppelipylväitä, jotka pitävät rakennelmaa pystyssä. Nämä pylväät ovat elintärkeitä, jotta meillä olisi sellainen asia kuin "naisen seksuaalisuus". Jos pylväät poistetaan, temppeli kaatuu ja käsite lakkaa olemasta. Kaikki naisen seksuaalisuuteen liitettävät asiat eivät ole pylväitä, ja nämä asiat voivat muuttua helpommin. Sen sijaan itse pylväät ovat merkityksiä, joista pidetään kiinni kynsin ja hampain, sillä nämä uhkaavat esimerkiksi patriarkaatin valta-asemaa yhteiskunnassamme. Naisen seksuaalisuudessa yksi tai useampi pylväistä kuvaa seksuaalisen käyttäytymisen sisäistä dynamiikkaa sukupuolten kesken. Tilannetta, jossa mies on varsinaisesta toiminnasta riippumatta aina aloitteen- ja päätöksentekijä, dominoiva hahmo, ottaja, samastuttava hahmo ja viimeisen sanan sanoja.
Faktalon: Onhan olemassa naisia, jotka on kasvatettu pikemminkin miehiseen kuin naiseuden malliin.
Humpules: Siksi kyse onkin diskursseista eikä ihmisistä. Nainen voi omaksua miehisen mielen ja miehisen seksuaalisuuden, mutta yhteiskunnassa, jossa naiseuden ihanteet ja arvot ovat edelleen jotain vastakkaista, voi olla vaikea elää. Luulen, että ristiriidat ja tiedostamattomat rakenteet naisen sukupuoli-identiteetissä aiheuttavat suurimmat ongelmat myös parisuhteissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ero parisuhteessa olisi naisen vika. Naisen nopeasti muuttunut yhteiskunnallinen asema vaan suorastaan huutaa naisen sisäistä muutosta. Hämmennys siitä, millaisia miehen ja naisen pitäisi suhteessa olla, synnyttää ärsyyntymistä, tyytymättömyyttä ja aggressioita kummassakin osapuolessa.
Faktalon: No miten tämä näkyy meidän parisuhteessa, kulta?
Humpules: Ei mitenkään, koska meitä ei oikeasti ole olemassa.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.