Deprecated: Function ereg_replace() is deprecated in /home/vyy/public_html/Ylioppilaslehti/textpattern/lib/txplib_misc.php(594) : eval()'d code on line 42
Sisäänpäin lämpiävät jöröt » Vaasan ylioppilaslehti

Sisäänpäin lämpiävät jöröt

Lintumiehet. Ari Lähteenpää (oik.) ja Jouni Kannonlahti viihtyvät luonnossa. Viime vuonna Lähteenpää ehti havaita yli 200 eri lintulajia. Kuva: Marianne Hakala

"Älyllisesti kiihottavaa, esteettistä ja adrenaliinpitoista", lintudiggari Ari Lähteenpää kuvailee harrastustaan. Näköjään bongaamista voi mainostaa seksikkäämmin kuin toffeelikööriä. Mutta mikä oikein saa aikuisen miehen metsään pällistelemään riekkoja tuntitolkulla? Ja miksei siellä koskaan näy naisia?

Lähteenpää on tuijotellut taivaalle neljäkymmentä vuotta. Hän on Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, ja ehti viime vuonna kerätä reilut 230 pistettä. Se on ensimmäinen asia, jota harva tietää bongaamisesta - siinäkin kilpaillaan. Yhdestä lajista saa yhden pisteen, joten viime vuonna Lähteenmäki havaitsi yli kaksisataa eri lajia.

Toinen juttu on, ettei Lähteenpää varsinaisesti bongaa lainkaan. Puhekielessä bongaaminen on väärinkäytetty kattotermi kaikenlaiselle lintujen ihmettelylle.

Oikeasti bongailu tarkoittaa lintuhavainnon jälkeistä puhelinsoittelua, jossa havainnon tekijä kutsuu bongareita mukaan kuvaamaan tai katsomaan. Viime juhannusaattona Hauholla oli neljäsataa bongaria ihmettelemässä kyläpöllösen ensimmäistä havaintoa Suomessa. Lähteenpää oli heistä yksi.

"Kyllä siinä piti itsekin ihmetellä, että mitähän tuo pöllökin ajattelee, kun sadat ihmiset kerääntyvät tuijottamaan kiikareilla saman kuusen äärelle", hän sanoo.

Toinen mieleenpainuva kokemus Lähteenpäälle oli mustajalkatylli. Tavikselle laji ei sano yhtikäs mitään, mutta lintupiireissä nimen mainitseminen saa heti pulssin nousemaan.

"Siinä meni puoli tuntia ennen kuin kumpikaan uskalsi kysyä, että voiko tuo jumalauta oikeasti olla mahdollista! Sitä ennen mustajalkatyllistä oli tehty Suomen maaperällä vain kahdeksan havaintoa. Laji on luokitukseltaan äärimmäisen harvinainen."

Lintujen harrastamisessa on kaksikon mukaan se hyvä puoli, että sitä voi tehdä monella eri tavalla. Aina ei tarvitse mennä sydänkorpeen värjöttelemään, vaan jo Palosaaren huoltsikan takana voi nähdä kymmenkunta lajia. Tunnin kävelylenkillä lintulajeja voi nähdä yli kolmekymmentä, tosin vasta kesällä. Talvella lintujen havainnointi hankaloituu jo pelkän pimeydenkin takia, mutta siitä huolimatta sitä harrastetaan.

Vaasa on lintuharrastajille jonkin sortin paratiisi. Kannonlahden mukaan syynä tähän on ulkosaariston ekosysteemi, joka on täysin erilainen sisämaahan verrattuna. Ulkosaariston harvalukuisia lintuja ovat muun muassa merikihu ja karikukko.

Sisämaassa taas Söderfjärdenin lintutorni on keskellä muinaista kraateria ja Suomen tärkeintä kurkien levähdyspaikkaa.

Nykyään useimmat harrastajat kuvaavat lintuja, ja Lähteenmäen kaltaisia "pällistelijöitä" on yhä harvemmassa. Jouni Kannonlahti taas kuuluu niihin, joille pelkkä kuvaaminenkaan ei riitä.

"Rengastamalla pääsee lähemmäksi lintua kuin kameralla. Tosin viime kesän jälkeen saa olla kiitollinen, että näkö on vielä jäljellä. Kiipesin puuhun rengastamaan poikasia, mutta emo olikin paikalla ja kynsi silmiäni. Vaahtosammuttimen kokoisella pöllölajilla on suurin piirtein sormenpituiset kynnet. Onneksi oli suojalasit päässä."

Suurin osa lintuharrastajista on miehiä, mikä on eräänlainen mysteeri Lähteenpään ja Kannonlahden mielestä. Toki harrastuksen kilpailuluonne voi ajaa naiset mieluummin pilateksen pariin, mutta luulisi estetiikan ja luonnon korvaavan pahimman kilpailuinhon. Mediaseksikästä lajia linnuista on kuitenkin vaikea vääntää. Metsässä kykkiminen kun edelleen määrittää mielikuvaa harrastuksesta, kertoo Lähteenpää.

Hän kertoo myös, että stereotyyppinen lintuharrastaja on sisäänpäin lämpiävä jörö, jolta sanottavaa saa "ronkkia virkkuukoukulla". Mentaliteetti harrastuksessa on usein turhan miehinen. Jos harrastuksen sukupuolijakaumaan onkin vaikea löytää syitä, löytyy itse pällistelyyn niitä sitäkin enemmän.

Mutta ydinkysymys jää edelleen auki. Aikuinen mies ja linnut - miksi?

"Ensinnäkin linnut ovat kauniita olentoja, ja niiden lajintuntemus on älyllisesti stimuloivaa", Lähteenpää sanoo. "Ja jos näkee aidon saalistamisen, adrenaliinia alkaa virrata paljon. Oma lintuharrastus lähti liikkeelle nelivuotiaana, kun näin kotkan saalistamassa jänistä."

Kommentit

1. Eveliina 13.01.2012 kello 18:01

Kylläpäs tästä jutusta saa aika äijämäisen kuvan lintuharrastuksesta! On niitä naisiakin, esimerkiksi minä, jotka harrastaa lintuja! Vaikka en kerää pisteitä enkä matkusta bongaamaan harvinaisuuksia, kiikarit ja kamerat löytyy. Kirjaan myös havaintoni vihkoon. Olen harrastanut lintuja jo yli 15 vuoden ajan, vaikkakin kevyemmällä tyylillä kuin jutussa haastateltu Lähteenpää. Miinuksia siis miehisestä näkökulmasta!

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.