Onko vaasalainen yliopistokimppa mahdollinen?
Vaasan yliopiston ja muiden vaasalaisten yliopistoyksiköiden sulauttamisesta yhdeksi suureksi puhutaan tämän tästä. Olisiko se mahdollista?
Viimeksi vaasalaisten yliopistojen yhdistymistä kommentoititiin arvovaltaiselta taholta, kun pääministeri Mari Kiviniemi kommentoi Vaasan tilannetta Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljaan vuoden toisessa numerossa.
- Vaasan tilannetta olen katsonut vähän kummissani. Siellä kannattaisi nämä suomenkieliset ja ruotsinkieliset yhdistää kaksikieliseksi yliopistoksi.
Mitä yliopistolaki sanoo uudistuksesta?
Tällä hetkellä sekä suomi että ruotsi ovat yliopistolain mukaan opetus- ja tutkintokielenä Helsingin yliopistossa, Kuvataideakatemiassa, Sibelius-Akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa sekä Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on joko suomi tai ruotsi.
Tutkinto- ja opetuskieliä säätävässä yliopistolain 11. pykälässä mainitaan, että yliopisto voi päättää lisäksi muun kielen kuin suomen käyttämisestä opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuorituksissa.
Kaksi- tai miksei kolmikielisyyskään ei siis sinällään vaatisi lakimuutosta. Suomen kielen asema opetuksessa on joka tapauksessa Vaasan yliopistossa säädetty pakolliseksi. Ero esimerkiksi Vaasan ja Helsingin yliopiston välillä on siinä, että Helsingin yliopiston on pakko järjestää myös ruotsinkielistä opetusta.
Miten nyt?
Tällä hetkellä Vaasassa on yksi kaksikielinen akateeminen korkeakouluyksikkö. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksiköstä valmistuu oikeustieteen notaareja, jotka voivat suorittaa tutkintonsa yksi- tai kaksikielisenä. Tutkinnosta toisen kotimaisen kielen osuus on oltava vähintään kolmasosa.
Svenska Handelshögskolan ja Åbo Akademi tarjoavat opetuksensa ruotsiksi. Vaasan neljästä akateemisesta korkeakouluyksiköstä siis vain Vaasan yliopisto on suomenkielinen.
Yliopistojen yhdistymisiä on viime aikoina pantu täytäntöön useita. Esimerkiksi viime vuoden alussa Kuopion ja Joensuun yliopistoista tuli Itä-Suomen yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu sulautettiin Turun yliopiston alaisuuteen ja Helsinkiin muodostettiin Aalto-yliopisto. Fuusioiden taustalla on yliopistoille asetetut paineet profiloitua.
Mitä hyötyä?
Sulauttamalla kaikki vaasalaiset yliopistoyksiköt, muodostuisi Vaasaan noin 7000 akateemisen opiskelijan yliopisto. Tällä määrällä Vaasan yliopisto, tai millä nimellä yhteenliittymä ikinä jatkaisikaan, nousisi opiskelijamäärällä mitattuna Lappeenrannan teknillisen yliopiston sekä Lapin yliopiston edelle.
Opiskelijamäärän kasvaminen olisi hyvä Vaasan yliopiston imagon kannalta. Viime syksynä Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n liittokokouksessa hallituksen jäsenehdokkaiden tuli esittää omat ehdotuksensa Suomessa lakkautettavista yliopistoista, jos olisi pakko. Hallituksen vastauksissa Vaasan yliopisto toistui useasti.
Perusteita valintaan SYL:n hallitukselta herui kuitenkin niukasti. Ainoana perusteena Vaasan valitsemiseen hallituksen jäseniltä irtosi Vaasan yliopiston pieni koko. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 Vaasan yliopisto peittosi 4 755 opiskelijallaan opiskelijamäärissä ainoastaan Hankenin, taidekorkeakoulut ja Maanpuolustuskorkeakoulun.
Yhdistymisestä olisi luonnollisesti hyötyä opiskelijoille ja tutkimukselle. Opiskelijoiden valittavana olisi laajempi kurssivalikoima, ja tutkimusvoimavarojen yhdistämisellä saavutettaisiin parempia tutkimustuloksia.
Mistä kiikastaa?
Åbo Akademin, Hankenin ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen yksiköt Vaasassa ovat päämajojensa haaraosia. Yhdistymispäätös ei siis riipu pelkästään siitä, että kyseiset yksiköt Vaasassa sitä haluaisivat. Ja ennen kaikkea: haluavatko ne yhdistymistä ylipäätään?
Yhdistyminen merkitsisi joiltain osin kurssitarjonnan laajentumista kaikille opiskelijoille. Åbo Akademin ja Hankenin puolella tämän kenties pelätään vähentävän ruotsinkielisiä kursseja. On vaikea nähdä, että ÅA:a tai Hankenia huvittaisi vähentää ruotsinkielistä opetustaan vähääkään. Vastavuoroisesti myös Vaasan yliopiston suomenkielinen kurssitarjonta saattaisi yhdistymisen myötä pienentyä.
Olisiko ruotsinkielisille yksiköille tarkoituksenmukaista profiloitua kaksikielisiksi yliopistoiksi? Tähän asti ruotsinkielinen opetus on heidän profiloitumisensa kulmakiviä. Lisäksi yliopistolaissa mainitaan, että muun muassa Åbo Akademin ja Hankenin on koulutettava riittävästi ruotsin kieltä taitavia henkilöitä maan tarpeisiin. Yhdistyminen ei sinällään toki estä tämän tehtävän toteuttamista, mutta tuskin se sitä parantaakaan.
Merta edemmäs kalaan?
Yhdistyminen Suomen ruotsinkielisten opinahjojen kanssa ei ole ainoa vaihtoehto. Ehkä tiiviimpi yhteistyö Uumajan yliopiston kanssa kantaisi hedelmää tulevaisuudessa. Kansalliset rajat ylittävällä fuusiolla profiloituisi kerrakseen. Vaasan korkeakoulut VAMK mukaan lukien tekevät yhteistyötä Uumajan yliopiston kanssa tälläkin hetkellä.
Kommentit
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
1. Lauri Vaisto 12.05.2011 kello 11:55
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista! Kommentoisin paria kohtaa:
Jutussa oleva lause ”Fuusioiden taustalla on yliopistoille asetetut paineet profiloitua” on hieman harhaanjohtava ilmaisu. Yliopistokentän viime vuosien aikaiset muutokset ovat johtuneet valtion pyrkimyksestä tehostaa julkista hallintoa sekä parantaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Sen ohjenuorina ovat olleet pienien yksiköiden tarkoituksenmukaisuuden tarkastelu ja ylimääräisen hallinnon purkaminen. Tarkastelun kohteena ei ole pelkästään yliopistotaso, vaan myös tieteenalat ja oppiaineet. Yliopistojen lisäksi lausuntoja on annettu mm. tiedekunnissa olevien laitosten vähimmäiskoosta.
Fuusiot ja profiloituminen eivät ole keskenään syy-seuraussuhteessa, vaan ennemminkin samasta lähtökohdasta johdetut erilaiset toimenpiteet. Fuusiossa eri yksiköitä kasataan saman hallinnon alle toiveena säästää hallintokustannuksissa. Profiloitumisessa puolestaan pyritään tunnistamaan yksikön strategiset suhteelliset vahvuudet ja kehittämään yksikköä niiden pohjalta. Monissa yliopistoissa on tehty molempia. Itä-Suomessa laitettiin kaksi kokonaista yliopistoa yhteen, Vaasassa kaksi tiedekuntaa. Molemmissa on myös laadittu analyysit strategisista painotuksista. Vaasassa sellaisiksi on valikoitu:
-Monikielisyyden ja -kulttuurisuuden vahvistaminen
-Organisaatioiden johtaminen ja asiakaslähtöinen uudistaminen
-Rahoitus ja yrityksen talouden arviointi
-Hajautetut energiajärjestelmät ja energiaketjun hallinta.
Toiseksi, nuo SYL:n hallituksen jäsenten mielipiteet ovat melko yhdentekeviä. Suomessa päätökset yliopistojen perustamisesta tai lakkauttamisesta tekee eduskunta, ei Suomen ylioppilaskuntien liitto. Yksittäisten yliopistojen lakkauttaminen ei myöskään ole kirjattuna SYL:n tavoitteisiin. Syy näihin lausuntoihin on aivan toisaalla.
SYL:n liittokokouksessa hallitusehdokkaita on tapana ”grillata” esittämällä kysymyksiä, jotka ”testaavat paineensietokykyä”. Yksi suosituimmista kysymyksistä on niin kauan kuin minä muistan ollut juuri tuo ”Minkä yliopiston lakkauttaisit jos olisi pakko?”. Vastauksetkin ovat melkein aina samoja: Rovaniemi ja Vaasa. Jos SYL:n hallituksen jäsenet eivät toimittajan asiasta kysyessä osaa sanoa perusteita, se johtuu siitä ettei niitä ole. Vastaukset eivät perustuu analyysiin yksiköiden toiminnasta, vaan poliittiseen opportunismiin. Mainitsemalla yksiköitä, joista liittokokouksessa on määrällisesti vähiten edustajia aiheuttaa omalle kampanjalleen pienintä vahinkoa. Kokonaan toinen asia onkin, mitä lisäarvoa tällaisten kysymysten esittäminen hallituksen valintaan ylipäätään tuo.
Lopuksi jutun varsinaiseen aiheeseen. Vaasan yliopistostahan alun perin kaavailtiin kaksikielistä, mutta silloin aikoinaan 80-luvulla poliittiset päätökset johtivat nykymuotoiseen järjestelyyn. Mari Kiviniemi on luultavasti täysin oikeassa siinä, että monet järkisyyt tukisivat yksiköiden yhdistämistä, tai ainakin tiiviimpää yhteistyötä. Poliittinen todellisuus on silti monimutkaisempi, ja asiaan vaikuttavia tekijöitä voi kukin tahollaan veikkailla. Vaasan yliopistolla tuskin olisi mitään yhdistymistä vastaan, mutta se ei ole aktiivisesti edistettävien asioiden joukossa. Kuten toimittaja aivan oikein toteaa, aloite asiassa pitäisi tulla Helsingin tai Turun suunnalta, ja perustua emoyliopistojen omien intressien analyysiin.
Yhteistyötä voi silti tehdä myös ilman yhteisiä rakenteita. Uumajan yliopiston kanssa tehtävä yhteistyö on yksi mahdollisuus, mutta kauemmaskin voi katsoa. Maailmalta löytyy mm. mielenkiintoisia esimerkkejä kaksivuotisista maisteriohjelmista, joissa ensimmäinen vuosi opiskellaan yhdessä, ja toinen toisessa yliopistossa (usein eri maissa). Valmistuttuaan opiskelija saa tutkintotodistuksen molemmista yliopistoista. Tällaiset ja muutkin yhteistyökonseptit ovat Vaasan yliopistolle täysin mahdollisia, mikäli tahtoa löytyy.