Kettu kuittaa: Millaisen profiilin yliopisto haluaa?

24.02.2010 kello 16:16 Teksti: Viivi Lakkapää

Ennen viime kevättä en ollut koskaan kuullutkaan Vaasan yliopistosta. Kuulin sen mahdollisuuksista vasta ystävältäni, joka aikoi myös hakea Vaasan yliopistoon. Mitä siitä nyt pitäisi ajatella?

Kävin taannoin kotipaikkakuntani Pellon  lukiossa esittelemässä Vaasan yliopistoa. Mietin mitä saisin sanoa ja mitä minun pitäisi sanoa? Onko oikein yliopistoa kohtaan, jos kerron lukiolaisille totuuden esimerkiksi opiskelija-asunnoissa tapahtuneista tulipaloista vai pitääkö minun suojella yliopiston selustaa? Saako ylioppilaskunnan talousvaikeuksista mainita, entä Palosaarella hiippailevasta itsensä paljastajasta? Olisiko kuitenkin kaikkien kannalta parempi, että pitäisin suuni kiinni? Päädyin edellä mainittuun vaihtoehtoon. Pelottelulla kun ei toisaalta saavuta kauheasti. Tosiasiahan on se, että kaikilla paikkakunnilla tapahtuu kaikennäköistä – joskus harvemmin, joskus taas pitkä tapahtumasarja erilaisilla juonenkäänteillä.  

Entä mistä koulutusohjelmista kertoisin? Saisinko esitellä tuotantotalouden koulutusohjelman, vaikka olen kuullut huhuja sen kandivaiheen lopettamisesta? Entä mikä on opettajankoulutuksen tilanne? Vielä tuolloin sen lakkauttamisesta vasta puhuttiin. Silloin minulla heräsi kysymys myös siitä, miten yliopiston kannattaisi profiloitua. Sitä vauhditti myös Vylkkärissä ollut juttu yliopiston profiilin selkeämmästä linjasta.

Onko hyvä juttu, että yliopisto rakentaa itselle yhtenäisen ulkomuodon, jossa lisäraajat katkotaan? Se kyllä kuulostaa ihan järkevältä. Onhan opettajakoulutus suurin piirtein jokaisessa yliopistossa. Oulun seudulla opettajia koulutetaan oikein ylimitoitetusti. Yhtä virkaa on hakemassa pahimmillaan viisisataa henkeä. Silti olen alkanut jo hyvä tovi sitten nähdä asian toisen puolen. Opettajankoulutushan olisi esimerkiksi kielten opiskelijoille aivan mahtava sivuaine!

Kuulin pedagogiikkaa sivuaineenaan lukevalta tytöltä, että heille opettajakoulutuksen loppumisesta ilmoitettiin aivan yhtäkkiä ilman etukäteisvaroituksia sähköpostilla. Se aiheutti ihmettelyä puolin ja toisin. Toisilla taas haave pedagogisten opintojen liittämisestä omaan tutkintoon jäi kokonaan toiveajattelun tasolle.

Onko tosiaankin hyvä tehdä ratkaisuja äkkijarrutuksen meiningillä? Eikö olisi hyvä jättää vähän siirtymäaikaa? Alkaa mietityttää mikä tällaisilla kokeiluilla on loppupeleissä tarkoituksena? Varsinkin fuksin silmin katsottuna tuntuu epäreilulta, että ne ensimmäisen vuoden opiskelijat, jotka olivat suunnitelleet opintoihinsa opettajankoulutuksen ja se oli tärkeä osa sitä, joutuvat nyt tyhjän päälle. Vaikka asian kärjistääkin, on totuus se, että opiskelijoita on johdettu tietyllä tavalla harhaan.

Kommentit

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.