Mielipide: Herätys, on oltava vaihtoehtoja!
Presidentinvaalit käytiin onnistuneesti, tosin ei aivan niin ennalta odotetusti, kuten alun perin saatettiin olettaa. Tulos ei ollut itsestäänselvyys ja sen eteen tehtiin paljon vaalityötä kaikissa puolueissa loppuun saakka. Kampuksella presidentinvaalit näkyivät tuttuun tapaansa sinisen väreissä, kuten Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) opiskelijapoliittisessa kentässä toiminta on totuttu näkemään.
Tämä on luonnollisesti hyvä asetelma Vaasan Kampusporvareille, mutta kannan kuitenkin yleisesti huolta nuorten opiskelijoiden aktiivisuuden puutteesta. Toimiessani viime vuonna VYY:n sosiaalipoliittisena vastaavana huomasin tämän suuntauksen olleen jo silloin vahvasti esillä. Opiskelijoiden aktiivisuus kaikkeen osallistumiseen on laskenut. Saatetaan nähdä, ettei yksilöllä ole esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa itseään tai opiskeluympäristöään koskeviin asioihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Syksyllä 2011 käytiin edustajistovaalit, joissa konkreettisesti pystyi osallistumaan yliopiston ja ylioppilaskunnan tulevaisuuteen lähtemällä itse ehdolle tai äänestämällä kaveriaan edustajiston jäseneksi. Edustajistovaaleissa opiskelijajärjestöjen edustus riitti kuitenkin enää vain neljään listaan Kampusporvareiden ollessa näistä ainoa poliittinen ryhmä. Toisin on ollut aikaisemmin, kun poliittisia ryhmittymiä on ollut enemmän ja niiden järjestöistä on ollut valinnan varaa.
Kampusporvareiden edustajistoryhmän nykypäivän tilanne on vahva, mutta sen saavuttaminen on vaatinut työtä. Olemme päässeet tähän asemaan aktiivisilla ryhmämme jäsenillä, vastuullisella vaikuttamisella, uskolla itseemme ja arvoihimme sekä ennen kaikkea teoilla.
Monipuolisen ja entistä vaikuttavamman opiskelijapoliittisen keskustelun käyminen kuitenkin edellyttää muitakin osallistujia. On oltava vaihtoehtoja, jotta mahdollisimman moni lähtisi mukaan. Siispä kannustan kaikkia poliittisia järjestöjä aktiivisuuteen ja toimintansa herättämiseen. Nyt tarvitaan sitä me-henkeä myös opiskelijoiden keskuuteen.
Äänestysprosentti VYY:n edustajistovaaleissa on laskenut vuosien saatossa merkittävästi ja sama ilmiö on ollut nähtävissä myös muissa ylioppilaskunnissa. VYY:n vuoden 1971 edustajistovaaleissa äänestysprosentti oli 88,2 ja viimeisimmissä vaaleissa se oli 25,2. Eikö tämä kehitys ole hämmästyttävää? Ajat olivat toki silloin erilaiset ja yhteiskunnallinen aktiivisuus oli korkeammalla. Kuitenkin uskallan väittää, että tänä päivänä etenkin nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat jopa paremmat.
Näistä ovat esimerkkeinä vaikkapa nuorten ja opiskelijoiden liittojen toiminta sekä aktiivisuus liittojen paikallisyhdistyksissä. Kannustankin kiinnostuneita tutustumaan paikallisyhdistysten toimintaan ennakkoluulottomasti, sillä parhaimmillaan sieltä saa loistavia kokemuksia ja taitoja elämää varten ja elinikäisiä kavereita sekä arvoyhteisön ja väylän vaikuttamiselle.
Vaasan opiskelujeni alussa päätin itse siirtää Kokoomuksen jäsenyyteni Vaasan Kampusporvarit ry:hyn ja tänä päivänä olen kirjoittamassa tätä mielipidekirjoitusta puheenjohtajan ominaisuudessa. Uskalla siis innostua ja osallistua, niin minäkin tein!
Maria Mattila
Kirjoittaja on Vaasan Kampusporvarit ry:n puheenjohtaja
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.