Mi casa es su casa

30.10.2009 kello 14:27 Teksti: Johanna Juupaluoma

Kahdeksan Erasmus-opiskelijaa, kolme kansallisuutta ja 170 neliömetrin asunto vain kolme kilometrin päässä Barcelonan keskustasta. Tämän voi sanoa olevan kimppakämppäeloa ja se on tämän syksyn ajan arkipäivää neljälle italialaiselle, kahdelle suomalaiselle ja kahdelle ranskalaiselle. Niin kuin arvata saattaa erilaisia persoonia mahtuu saman katon alle yhtä monta kuin henkilöitä. Välillä nauretaan ja pilaillaan, välillä kiukutellaan ja napistaan.

Myös päiviä on laidasta laitaan. On niitä päiviä, kun koko porukka viettää sunnuntaista pyjamapäivää rankan lauantai-illan jälkeen. Niitä, jolloin pojat soittavat ja laulavat aamusta iltaan vain I gotta feeling -kappaletta muun väen lähtiessä pakoon ja niitä, jolloin kukaan ei tiskaa ja tiskivuori alkaa muistuttaa Pisan kaltevaa tornia. Useimmiten joku on aina kotona, tekemisen puute ei ole missään vaiheessa ehtinyt yllättää. Jos ei muuta keksitä, tehdään oma Twister -pelilauta ja tiistai-illan melankolisuus on hetkessä hävinnyt. Joskus tulee kutsuttua liian monta vierasta illanviettoon, naapurit ovat uhanneetkin soittaa poliisit paikalle jo muutamaan otteeseen. Naapuriraukat, kun ovat joutuneet kestämään Erasmus-opiskelijoita aiemminkin.

Toisinaan enemmän tai vähemmän tuntuu kuin elämä täällä olisi suoraan elokuvasta L'auberge espagnole. Muun muassa eräänä yönä kämppikseni olivat päättäneet päällystää huoneeni oviaukon sanomalehdillä ja laittoivat vielä tuolin oven taakse, jotta aamulla kompastuisin siihen. Heidän visioissaan olisin vielä lentänyt portaatkin alas. Toisina hetkinä taas huoneestani löytyy pehmoleluja tai tikkareita lahjaksi ja poskipusuja jaetaan heti aamusta. Enemmän on sääntö kuin poikkeus, että ennen kahta ei mennä nukkumaan - Espanjassa, kun kaikki tapahtuu vähintään kolme tuntia myöhemmin kuin Suomessa. Joka viikko joku vieras on kylässä ja joskus vieraita jää vähän pitemmäksi aikaa. Välillä ei pysy yhtään perässä, että asuuko tuokin täällä vai ei tai milloin se oikein lähtee.

Usein muiden vaihto-opiskelijoiden ilmeet ovat enemmän kuin hämmästyneitä, kun he kuulevat, että asun seitsemän muun kanssa:

- Mitä!? Onko teillä vaan yks pesuhuone ja miten te oikein pärjäätte oikein toistenne kanssa?

- Ei huolta, kyllä kaksi kylppäriä on ja vessa, joten hyvin menee.

Isot kimppakämpät eivät ole niin yleisiä täälläkään kuin mitä L'auberge espagnole antaa ymmärtää. Itse en vaihtaisi ylihinnoiteltuun opiskelija-asuntolaan, joissa niin monet valitettavasti asuvat. Tämä on alkanut tuntumaan niin kodilta ja kämpille on aina mukava palata, kun tietää hyvää seuraa löytyvän aina, kun sitä kaipaa.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.