Kokovartalokoomikko
Kuva: Showhouse
Sami Hedberg ottaa stand-up komiikan vakavasti. Teatterikorkeakoulun pääsykokeista pudonnut koomikko sai idean yleisön naurattamiseen taiteilijaäidiltään. Jos hän ei vitsailisi elääkseen, hän luultavasti maalaisi tauluja, vaikka se onkin kuulemma vähän gay.
Hedberg löytyy Ritzin alasalista, tällä kertaa yleisön penkistä. Puoli tuntia sitten samalla penkillä nauroi joku katketakseen Hedbergin jutuille mopoautoista ja spinningistä.
Seuraavaan keikkaan on muutama vartti aikaa, loppuillasta vielä yksi. Kolmen keikan rupeama yhden päivän aikana on viihdeteollisuudessa sarjatulta. Hedbergin mukaan siinä ei ole mitään järkeä.
"Eihän tällaista ole missään, stand-upissa tai lavataiteessa ylipäätään, koomikko nauraa. "Sitä miettii aina vitsien välissä, että olenko mä jo kertonut tämän? Missä kohtaa show'ta mä edes olen? Jos kyseessä olisi ihan mikä tahansa muu juttu kuin yleisön naurattaminen, en usko, että tällaista työtahtia kestäisi."
Hedberg vaikuttaa asiat huomioon ottaen epätodellisen rauhalliselta. Kun keikkajärjestäjä tuo pizzaa hämärään saliin, koomikko kiittää sydämellisesti, aivan kuin tuparilahjasta. Syöminen on keikkapäivänä jäänyt vähemmälle, koska Hedberg on ajanut aamupäivästä 300 kilometriä Vaasan keikkaa varten.
Harva yleisössä tietää, että vaikka suomalaisella stand-upilla menee hyvin, saleja täyttävät koomikotkin tekevät paljon ruohonjuuritason töitä. Hedbergillä itsellään on oma firma ja ohjelmatoimisto. Kaikki tehdään itse, ihan esitteistä lähtien.
"Tämänkin mä väsäsin ihan itse, kaikkien kuvien paikat ja sommittelun, Hedberg kertoo ja näpertelee esitettä, jonka kannessa on hänen naamansa. "Jos lavalla on kitara, se olen mä, joka sen sinne hoitaa ja virittää. Kaikki oheistuotteet on mun suunnittelemia, eikä se oli mitenkään ihmeellistä. Jokainen koomikko tekee nämä asiat omalla tavallaan. Esimerkiksi André Wickströmilläkin on oma firma, jota se itse hoitaa."
Hedberg kertoo, että ulkomaalaiset stand-up koomikot usein ihmettelevät, mitä he sanoivat, mistä yleisö voi nauraa noin paljon. Kotimainen "ständappi" on vakiinnuttanut asemansa viihdemuotona niin, että nykyään siitä osataan nauttiakin. Kännimokeltajia näkee keikoilla aina vain vähemmän.
Ennen nykyistä uraansa Hedbergillä oli erilaiset suunnitelmat. Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden viimeisessä vaiheessa nuoren miehen näyttelijähaaveet jäivät kesken. Äiti oli ensimmäinen, joka ehdotti Hedbergille lavakoomikon optiota. Kun kerran poika aina pyrkii komediarooleihin, niin stand-up voisi olla oma juttu.
Hedberg itse väittää, että koomikon ura on luonnollinen jatke siitä, että "tykkää olla paljon äänessä".
Suomalaisten stand-up-koomikkojen seuraaminen oli Hedbergille käänteentekevä kokemus, jo pelkästään konseptinsa puolesta. Lavalla oli pelkästään ihminen ja mikrofoni, ja jokainen yleisössä tyrski naurusta.
Hedberg oli studiokameran edessä ensimmäistä kertaa 2005, kun SubTV:n Get up, stand up haki koomikoita Idols-tyyliin yleisön joukosta. Puolen minuuttia oli ehtinyt mennä ennen kuin yleisö oli hymähtänytkään. Sen jälkeen Hedberg sai elämänsä ensimmäiset naurut ollessaan lavalla.
Nykyään Hedberg on yksi Suomen suosituimmista stand-up-koomikoista, jonka dvd-debyytti Kokovartalomies saa pian jatko-osan.
Tunnetuksi tulleiden kokovartalomiesvitsien lisäksi hän heittää läppää muun muassa mopoautoista, spinningtunneista ja kaksoisleuista. Seitsemän vuotta stand-up-ammattilaisena ovat kuulemma rauhoittaneet Hedbergiä.
"Tänään reitti keikkapaikalta on luultavasti suoraan hotellihuoneeseen. Alkuaikoina hotellissa ei edes ehtinyt käydä."
Hedberg ei itse uskalla katsoa kovinkaan paljon toisten stand-uppia. Aina välillä joku yleisöstä kehuu hänen juttujaan "ihan samanlaisiksi kuin sillä ja sillä koomikolla". Stand-upissa plagioiminen on paloittelusurmaan verrattava synti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kopioijaksi leimaantuminen tarkoittaa ammatillista itsemurhaa.
"Aina kun joku vertaa esimerkiksi brittiläiseen Eddie Izzardiin, alkaa pelätä vahingossa pöllineensä jonkun jutun. Kuten mäkin, Izzard tekee samalla tavalla hahmoja, jotka puhuvat hassulla äänellä. Eli siis aika vähän tulee katsottua. Kun joku vertasi mua Pablo Franciscoon, piti katsoa, mistä on oikein kysymys."
Vitseissä Hedberg ei pelkää pistää itseään likoon. Oma ylipaino, kaksoisleuan lulluttelu ja kuntosalihuumori tuovat jutustelevan stand-up-koomikon lähelle yleisöä. Keikalla Hedberg ottaa yleisön mukaan ja kyselee smalltalk -tyylisesti, omistaako kukaan mopoautoja.
Kun Hedberg tekee pilaa yleisöstä ja itsestään, lavan ja penkkirivien välinen matka tuntuu lyhenevän. Koomikko alkaa tuntua hauskalta tyypiltä, joka on sattunut eksymään mikrofonin eteen ja jostain kumman syystä saa yleisön ulvomaan naurusta. Keikan jälkeen yleisö valuu Ritzin aulaan ja toistelee Hedbergin kertomia juttuja.
Kuvaavinta Hedbergin lavajutustelussa on se, ettei miehen puheenparsi juurikaan muutu haastatteluun siirryttyä. Tosin "siviilissä" koomikon ei enää tarvitse olla hauska.
Jos Hedberg ei olisi stand-up-koomikko, hän haluaisi tehdä jotain käsillään. Äitinsä tavoin hän tykkää maalata.
"Aika gay, vai mitä?", Hedberg hymähtää.
Ala-asteella Hedberg halusi olla sekä arkeologi että arkkitehti. 31-vuotias Hedberg ei tarkkaan tiedä, miten se käytännössä toimisi, mutta ajatus kuulostaa kiehtovalta.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.