Kampuksen kuhinat
Haudi hoi! Syksy puskee kunnolla päälle. Käytävillä näkyy huolestuttavan paljon nuhaneniä ja mietteliäitä opiskelijoita. Sekä flunssa, että stressi hyökkäävät salakavalasti. Se pistää meikäläisen mietteliääksi. Selviämmekö syksystä ehjin nahoin? Onko kevääseen liian pitkä aika? Saavuttuani kesän jälkeen ensimmäistä kertaa kampukselle koin pari suurta iskua, onneksi positiivisessa mielessä - en ollut uskoa silmiäni. Ylioppilastalo Domus Bothnica oli kuolattavan mahtavan näköinen. Sen julkisivun analoginen viisarikello tuo mieleen nostalgiaa, koska nykyään liian moni asia on digitalisoitunut, tai ainakin menossa siihen suuntaan. Myös vastapainoa tarvitaan. Nyt Tritonia, Fabriikki, Tervahovi ja Luotsi saivat tasapainoa rinnallensa. 40-vuotisjuhlaansa viettävä Vaasan yliopisto on saanut piristysruiskeen.
Keväästä jäi pari asiaa mieleen; painostava Palosaaren sillan tuuli ja kiireellä tutkintoaan valmiiksi viimeistelleet maisterit. Tuuli ei ole vieläkään hellittänyt, mutta nyt monilla on toivottavasti enemmän aikaa hengittää kun vanhan tutkintorajan suoritusaika on mennyt umpeen. Kevät ja kesä vaativat paljon opiskelijoilta ja opettajilta. Se osoittaa vain sen, kuinka paljon ihminen pystyy venymään tiukan paikan tullen. Mietinkin juuri nyt, miltä graduaan valmiiksi vääntäneiltä mahtoi tuntua, sillä oma urakkani alkoi syyskuun alussa. Toivottavasti tentamentin laatimiseen ei tarvitse vielä ryhtyä. Täytyy nostaa hattua niille, jotka ovat olleet Vaasan yliopiston Graduhautumoa suunnittelemassa. Työllänne on iso merkitys monille isoa G:tä työstäville. Kiitos siitä!
Tätä kirjoittaessa Valko vilkkuu Präntööllä – tapahtuma on juuri alkamassa. Sen merkitys kampuksen elämään on käsinkosketeltavissa. Kun show jatkuu puolille öin, on kyse jostakin suuresta. Jo päivällä yliopiston eri tiedekunnat opettajineen kertoivat lukiolaisille kampuksen arjesta ja hakumahdollisuuksista. Se herätti varmasti suuria kysymyksiä tulevissa opiskelijoissa. Muistan edelleen kuinka fuksivuoteni ensimmäiset päivät jännittivät enemmän kuin joulupaketin avaaminen. Selviydynkö kiireen keskellä? Kuinka hyvin onnistun suunnittelemaan kurssit? Akateemisen arjen kokeminen ennen yliopistoon tuloa poistaa mielestä monia jännitystekijöitä. Viimeistään ponikierros Fabriikin vieressä saa rauhoittumaan, toivottavasti ei nukahtamaan.
Ääni. Se on viesti, joka herättää myös ajatuksia. Mikäpä olisikaan mukavempaa kuin herätä liian aikaisin huomatakseen, että luentokerta on peruttu ja asiasta on kerrottu aiemmalla tunnilla. Minulla on tästä muutamia kokemuksia. Kerran taistelin -20 C pakkasta ja kylmää viimaa vastaan ehtiäkseni luennolle tammikuisena aamuna. Kuinka ollakaan, luentosali oli tyhjääkin tyhjempi kuin kirkonrotan lukaali. Sen siitä opin, että tärkeät ilmoitukset on parempi saada kirjallisena. Vaikka yliopiston kaikki tilat akustoitaisiin perusteellisesti, tulee silti oltua varpaillaan. Sähköpostiviestit ja Moodlen ilmoitukset peruutuksista ovat olleet hieno juttu. Olen hyötynyt tästä!
Kansainvälisyys näkyy ja tuntuu yliopistossamme. Brasiliassa lapsuuteni vuosia viettäneenä voin sanoa, että vuorovaikutus ulkomaalaisten kanssa kannattaa. Se ei jätä kylmäksi. Työelämässä se on iso valtti, varsinkin kun yhteistyötä tehdään yli kulttuurirajojen. Vaasan yliopiston voimakas panostaminen kansainvälisyyteen osoittaa sen, että tiedeyhteisö on kiinni ajan hermossa. Hasta pronto!
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.