Deprecated: Function ereg_replace() is deprecated in /home/vyy/public_html/Ylioppilaslehti/textpattern/lib/txplib_misc.php(594) : eval()'d code on line 42
Hyvää yötä äiti – ja sitten kuului laukaus » Vaasan ylioppilaslehti

Hyvää yötä äiti – ja sitten kuului laukaus

Sari Vesanto ja Tarja Autio

Hyvää yötä äiti – Sari Vesanto ja Tarja Autio. Kuva: Kaj Johansson

Miten piinaava on se hetki, kun tietää, että toinen tappaa kohta itsensä? Se, kun häntä ei pysty estämään, vaikka haluaisi ja on vain hyväksyttävä, mitä kohta tapahtuu, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Vielä, kun hän on oma tyttäresi. Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi aloittaa tämän syksyn ohjelmiston käsittelemällä hyvinkin vaikeaa aihetta, itsemurhaa. Yhden synkän illan tapahtumista kertova näytelmä Hyvää yötä äiti on amerikkalaisen näytelmäkirjailijan Marsha Normanin tuotantoa. Rampille näytelmän on ohjannut Jan Holm. Hyvää yötä äiti –näytelmää on aikoinaan esitetty muun muassa Broadwaylla ja siitä on tehty elokuvaversiokin.

Synkkä todellisuus yllättää

Esityksen tapahtumat alkavat siitä, kun tytär Jessie (Sari Vesanto) ilmoittaa yllättäen äidilleen Thelmalle (Tarja Autio) eräänä lauantai-iltana, että hän aikoo tehdä itsemurhan puolen tunnin kuluttua – eikä mikään voi häntä estää.

Tästä uutisesta äiti järkyttyy ja siitä seuraa melkein pari tuntia kestävä tyttären taivuttelu, jotta hän ei tekisi tätä tekoa ja jatkaisi elämäänsä. Esityksen aikana useat miksi –kysymykset nousevat Thelman huulille, kun hän koittaa selvittää itselleen juuri kuulemaansa: Onko syynä Jessien itsemurha-aikeisiin hänen epilepsia? Kuollut isä? Vai viha äitiä tai ex-miestä kohtaan?

Jessie on suunnittelut itsemurhaa jo kauan ja tuntee itsensä jo valmiiksi kuolleeksi. Elämä ei ole tuntunut koskaan hymyilleen hänelle liiaksi.

Hetkestä kiinni

Hyvää yötä äiti esittää mahdollisen tilanteen siitä jos olisi mahdollisuus tietää toisen synkät aikeet etukäteen, ehkä jopa vaikuttaa vielä viime hetkillä tapahtumiin tai ainakin säästyä jossittelulta ja miksi-kysymyksiltä.

Näytelmässä ei kuitenkaan täysin vaivuta alakuloisuuteen. Muutama huvittava ja herkkäkin hetki esityksessä koetaan ja jopa Jessien huulille tulee pieni hymy. Lähinnä vajaan kaksituntisen kuitenkin täyttää se, kun äiti ja tytär selvittävät menneisyyden tapahtumia ja kaunoja, avautuvat tunteistaan ja Thelma koittaa taivutella Jessietä keinolla millä hyvänsä.

Syyllisyyden tunne

Katsojana jää miettimään, olisiko sittenkin ollut parempi, kuten Jessiekin esityksen loppupuolella toteaa, ettei olisi kertonut itsemurha-aikeista etukäteen? Kumpi on omaisille, tässä tapauksessa Thelmalle, lopulta parempi: kärsiä syyllisyyttä siitä, ettei voinut selvittää asioita etukäteen ja kantaa mukanaan miksi –kysymyksiä vai siitä, että tiesi mitä tulee tapahtumaan, mutta ei pystynyt estämään sitä? Ja miksi edes kantaa syyllisyyttä asiasta johon ei voi itse vaikuttaa? Hyvää yötä äiti antaa katsojalle ajattelemisen aihetta synkällä tarinallaan eikä välttämättä sovellu niille, jotka ovat päättäneet saada teatterista tyydytystä nauruhermoilleen. Tämänkin tarinan kohdalla pätee sanonta ”koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan”.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.