Fiestaa, siestaa ja opiskelua

15.12.2009 kello 20:12 Teksti: Johanna Juupaluoma

Täällä ollessani päivärytmini on mennyt ihan vinksin vonksin ja tuntuu, että aina väsyttää, vaikka siestaa vietetään keskellä päivää. Asunnossamme on hyvin tyypillistä, että päivällistä saatetaan syödä keskiyön tienoilla, kotiin saavutaan seitsemältä aamulla ja luennoille mennään illaksi. Huvittavinta on, että siinä vaiheessa, kun itse on hereillä ja valmis lähtemään kaupungille alkaakin siesta ja kaupat ovat kiinni viiteen asti. Päivät kuluvat niin nopeasti ettei meinaa pysyä perässä ja tuntuu, että aika loppuu väistämättä kesken. Tänäänkään en Tibidabon kukkulalle ehtinyt ja pitikö jotain postikorttejakin kirjoittaa. Ehkä sitten huomenna.

Lisäksi aikaa menee niin turhiin asioihin kuin metrossa istumiseen. Joudun matkustamaan yhteensä puolitoista tuntia metrolla joka päivä kahden tunnin luennon vuoksi. Viikossa ja kuukaudessa käytän siis lukuisia tunteja siihen, että matkustan metrolla paikasta A paikkaan B. Toisaalta täällä tapahtuu yhdessä viikossa yhtä paljon kuin yhdessä kuukaudessa Suomessa. Erasmuksen ja yliopiston kautta tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin. Koko ajan on ohjelmaa tiedossa ja jonnekin ollaan menossa. Tai ainakin niin oli vaihdon alussa.

Joka päivä ei voi olla kuitenkaan pelkkää fiestaa. Arki on yhtä todellista täälläkin. Tällä hetkellä päivät menevät pääasiassa lemmikkipupumme jätösten siivoamiseen, kasvavan tiskivuoren kauhistelemiseen ja tekemättömien koulutöiden eteenpäin lykkäämiseen. Eli juuri niin kuin Suomessa. Täytyy kuitenkin myöntää, että toisinaan arki tuntuu hyvin kaukaiselta käsitteeltä, kun on niin paljon ihmeellistä ja erilaista nähtävää ja koettavaa.

Entä espanjan kielen oppiminen? Neljässä kuukaudessa olen oppinut puhumaan erittäin sujuvasti töksähtelevää sönkköespanjaa. Välillä joutuu turvautumaan käsillä selittämiseen ja hyvin helposti kieli vaihtuu espanjasta englantiin muiden vaihto-opiskelijoiden seurassa. Kämppiksieni mielestä kuulostan venäläiseltä, kun yritän puhua espanjaa. Hyvin kannustavaa heiltä, kun ottaa huomioon, etten osannut juuri yhtään tänne tullessani. Itse olen tyytyväinen, että osaan sanoa enemmän kuin: "¡Uno Mojito, por favor!".

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.