Elektropoppi yllätti hevimiehen
Yhden miehen projektista nelihenkiseksi yhtyeeksi kasvanut tamperelainen elektropoppiryhmä I Was a Teenage Satan Worshipper on julkaissut kolmannen albuminsa Strange Lights, joka saa hieman raskaamman musiikin suuntaan kaatuvan arvostelijaparan tavallisesti perin hämmentyneeksi.
Kuuntelin koko levyn läpi pohtimatta kertaakaan mainitun läpyskän aerodynaamisia ominaisuuksia, mikä on parempi suoritus kuin aiemmin arvostelemani Green Dayn 21st Century Breakdown -levyn kohdalla.
Elektropoppiin liittyy itsestäänselvästi tietty konemaisuus, mutta siitä huolimatta kappaleiden itseääntoistavat rytmit ja pahimmillaan yhden tai kahden lauseen hokemisesta koostuvat lyriikat häiritsevät. Tuntuu kuin yhtye olisi tehnyt joka kappaleesta ensin lyhyemmän version, sitten kopioinut sitä kerta toisensa jälkeen, kunnes lopputuloksena on kokonainen kappale. Onneksi tämä kopiointi ei sentään veny Disturbed-luokan itseääntoistavuuteen, jossa koko albumi kuulostaa saman kappaleen toistolta pienillä muutoksilla.
Levyn kappaleet ovat toisistaan eroavia, pääasiassa keskinkertaista parempia poppijumputuksia, joista kuuluu indiemusiikille tyypillinen pieni taiteellisuus nimekkäämpiin, kaupallisempiin yhtyeisiin verrattuna. Tämä taiteellisuus ei kuitenkaan tee levystä vaikeaa kuunneltavaa, sillä musiikkia ei ole tungettu täyteen sekavaa kikkailua, vaan kappaleet ovat selkeitä ja toimivia. Sekaan mahtuu parikin heikompaa kappaletta, mutta ne eivät riitä pilaamaan kokonaisuutta.
I Was a Teenage Satan Worshipper – Strange Lights
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.