Bloggausta sarjakuvan keinoin

Kuva: Sami Seppänen

Sarjakuvablogien kommunikaatiota gradussaan tutkiva Susanna Manu on juuri palauttanut ensimmäisen väliraporttinsa. Työntäyteisen kevään suunnitelmiin kuuluu tutkielman lisäksi tulevaisuuden mahdollisuuksien kartoittamista.

Viidettä vuotta viestintätieteitä opiskeleva Susanna Manu viihtyy Vaasassa hyvin. Aktiivinen ja sosiaalinen lapualainen arvostaa ystäviään ja on tyytyväinen kaupungin ja yliopiston tapahtumatarjontaan.

– Vaasassa asuu hyvää jengiä ja täällä on paljon erilaista toimintaa.
 

Visuaalisuus tutkimuksen motiivina


Viestintätieteiden lisäksi kuvataiteita ja valokuvasta opiskellut Manu on aina ollut kiinnostunut visuaalisista ja luovista asioista. Idea sarjakuvabloggauksen tutkimisesta lähti kuitenkin liikkeelle vahingossa.

– Eksyin kerran sattumalta eräälle sarjakuvablogisivulle, joka vaikutti heti mielenkiintoiselta, Manu muistelee.

Viestintätieteiden opintoihin kuuluvassa seminaarityössään hän keskittyi sarjakuvabloggaajien itsestään antamaan omakuvaan. Koska aihe oli melkoisen abstrakti ja siksi haastava, on gradussa tarkoitus tutkia jotakin konkreettisempaa. Alkuvaiheessa oleva gradu hakee vielä tarkkaa muotoaan, mutta idea on kuitenkin jo selvillä.

– Minua kiinnostaa sarjakuvablogien kommunikaation tutkiminen. Analysoin blogimerkintöjen keskusteluja ja kommunikaatiotilanteita keskustelun maksiimien avulla.

– Mukaan tarttunee kommentointia myös sarjakuvakielen puolelta, Manu selventää.

Keskustelun maksiimeilla tarkoitetaan ajattelemisen ja toiminnan perusohjeita, joita kommunikaatiossa noudatetaan. Maksiimit koskevat viestinnän määrää, laatua, suhdetta ja tapaa. Käytännössä maksiimien avulla pyritään sujuvaan vuorovaikutukseen, joka parhaimmillaan on  informatiivista, totuudenmukaista sekä tilanteeseen ja käytäntöihin sopivaa.  

Virallista määritelmää sarjakuvabloggaukselle ei kirjallisuudessa ole vielä tullut vastaan, sillä ilmiö on suhteellisen uusi. Selvää on kuitenkin se, että perinteistä Aku Ankasta tuttua sarjakuvan mallia blogit eivät orjallisesti seuraa, sillä ruudut voivat sijoittua toisiinsa nähden eri tavoilla. Manu itse ymmärtää sarjakuvablogit blogeiksi, jotka on toteutettu sarjakuvan keinoja käyttäen. Sarjakuvablogia voisi verrata esimerkiksi kuvapäiväkirjaan, josta löytyy samoja elementtejä.

– Sarjakuvabloggaus terminä on hieman hämäävä, sillä se pitää sisällään monia erilaisia tyylejä. Toiset bloggaajista käyttävät ainoastaan sarjakuvia, toiset taas esimerkiksi valokuvia ja piirrustuksia, Manu kertoo.

Äidille ruusuja


Opintojen ohessa Manu työskentelee vaasalaisessa vaateliikkeessä sekä City-lehdessä, jossa hän juttujen kirjoittamisen lisäksi pääsee myös toteuttamaan itseänsä rakkaan valokuvausharrastuksen myötä.

Valmistumisen suhteen Manulla ei ole suurempaa hoppua, ja gradun tekemisen ohella tarkoituksena onkin suorittaa loput kurssit rauhassa loppuun. Samalla Manu aikoo tarkastella esimerkiksi yliopiston tarjoamia mahdollisuuksia.

– Olen ajatellut tutustua yliopiston ja muiden paikkojen tarjoamiin harjoittelupaikkoihin sekä myös vaihto-opiskelumahdollisuuksiin huolella, sillä työtilanne ei tällä hetkellä ole kovin hyvä, Manu summaa suunnitelmiaan.

Myös tulevaisuuden ammattivalinta on vielä mietinnässä, vaikka yksi asia onkin jo varma.

– Työn pitää olla luovaa ja vaihtelevaa. Esimerkiksi graafinen ala tai tiedottajan työ voisivat olla mielenkiintoisia.

Omaa sarjakuvablogia Manu ei ole vielä ennättänyt aloittamaan, sillä niukassa olevaa vapaa-aikaa on helpompaa käyttää vaikkapa elokuvaa katsellen. Ajatus omasta blogista ei kuitenkaan tunnu hullummalta, sillä omilla käsillä tekeminen on aina ollut mukavaa. Suunnitelman vielä muhiessa Manu suuntaa vapaa-ajallaan uimaan tai salille. Tarkoitus olisi myös aloitella uudelleen ratsastusharrastus, josta kokemusta on karttunut pikkutytöstä asti.

Opiskelun vastapainoksi myös ystävien kanssa vietettävä aika on korvaamatonta, sillä gradua tehdessä työn tahti voi olla kovaa ja stressaavaa. Kun gradu keväällä valmistuu, ystävysten on tarkoitus suunnata yhdessä lomalle rentoutumaan palkintona kovasta aherruksesta.

Puhelinyhteyden päässä gradun tekemistä kannustaa myös Manulle tärkeä perheenjäsen.

– Ystävien lisäksi gradu-prosessissa loistavana apuna minulla on myös äiti, jolle voi soittaa, jos siltä tuntuu. Äiti kuuntelee aina, Manu hymyilee.

Kommentit

1. Alumnus 26.02.2010 kello 23:37

Tosi kiinnostava aihe! Hyvää gradu-kevättä.

2. velmeri 19.03.2010 kello 02:58

Jepaa! Go Susanna Go! Mulle noi blogit on vähän vieraampia, lukuunottamatta fingerporia (sikälimikäli sitä tähän tutkimukseen lasketaan). Eniveis, paljon hyviä ideoita tutkimuksiin ja jaksamista muutenkin kaiken kiireen ja muun keskellä. Siitä se askel kerrallaan helpottaa :) t. Lappeenrannan SusKaa to FM -kannatusjoukko keskellä korpea!

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.