Arvostelu: Manifesti suomalaisten media-alan ihmisten työllistymiselle
Kuorosota
Universal Music 2010
Olemme sukupolvemme käännekohdassa. On kysymys elämästä tai kuolemasta, kun olemassaoloamme uhkaavat taloustaantuma, ilmastonmuutos, sikainfluenssa, 2012, Turun Myllysillan sortuminen, lakot ja hallituksen vaalirahasotku.
Joidenkin mielestä katajaista kansaamme vaivaa ahdasmielisyys ja nurkkakuntaisuus, toisten mielestä taas monikulttuurisuus. Nämä siis, mikäli me kovien aikojen koettelemat selviämme hengissä. Voimme lohduttautua ainoastaan sillä, että ennen vanhaan asiat olivat vielä huonommin. Yliopisto-opiskelijat joutuivat melkein tomuksi hajonneet oppikirjat aseinaan ajamaan sudet ja ahmat pois kodin virkaa toimittavasta maakuopasta. Heidän ainoa lohtunsa oli Urho Kekkonen, joka kuoli.
Meillä on kuitenkin populaarikulttuurimme johon nojautua. Sen lisäksi katsomme televisiosta tosi-tv-ohjelmia sekä mainoksia maitotuotteista, joita ilman on turha kuvitellakaan säilyvänsä hengissä. Ainakaan televisioyhtiöiden ei voi odottaa säilyvän hengissä ilman näitä Acti-alkuisten tuotteiden valmistajien rahoja. Me taas yhteiskuntana tarvitsemme näitä reality-ohjelmia ja levyjä. Suurimmat voitot tästäkin julkaisusta tietty käärii joku ihan muu kuin studioissa työskentelevä ääniteknikko, ohjaaja, kameramies, levynkansia suunnitteleva graafikko tai äänitteitä valmistavassa tehtaassa työskentelevä alansa ammattilainen, mutta sekin on jotain. Tätä on kuitenkin melko helppoa tehdä. Ja kansa tykkää. Verorahoja tipahtaa valtion kirstuun ketjun jokaisen osan jokaisessa sijoituspäätöksessä. Näillä verorahoilla pelastamme päivittäin jonkun poloisen hengen.
Meillä on pitkän musiikkihistorian kautta valtava määrä erilaisia julkkislaulajia, ja nyt metallin ollessa koko kansan juttu niitä on vielä enemmän. Idolsista ja Popstarsista puhumattakaan. Meillä on myös viisi kaudellista Big Brother-kisaajia, jotka haluavat varmasti toimia juontotehtävissä. Heille tarvitsee tuskin pulittaa kovinkaan suurta summaa siitä, sillä julkisuus on jo itsessään valuuttaa.*
Kunhan joku vain keksisi muutaman formaatin lisää, että saisimme yhä enemmän ihmisiä laulamaan televisiossa. Varsinkin aikana, jolloin yritämme unohtaa parhaamme mukaan X-Factorin, vaikka ohjelma ei ole vielä edes loppunut. Näin saamme tuotantoketjun työlistaan lisää tehtäviä. YT-neuvotteluja ei tarvitse käydä. Lapset saavat uudet pohjalliset kenkiinsä.
Itse levystä: Kuorosota-cd on juuri sitä, mitä sen voisi kuvitella olevan. Jälleen yhden musiikki-realityn lopputuotos, joskin painottuen kansan rakastamien, niin sanottujen kuoronjohtajien päälaulajana toimimiseen. Karaokeryhmä vetää stemmat, joiden virheet Antares Autotune sekä runsas kaiun käyttö korjaa. Jälleen yksi levy jota divarikaan ei ota vastaan huuman laskiessa.
* Kauppatieteilijöille sekä hallintotieteilijöille pohdittavaa: Vastaako julkisuus eräänlaisena "valuuttana" Pierre Bourdieun käsityksistä enemmän kulttuurillista vai sosiaalista pääomaa?
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.