Arviot 2/12
*=vältä ** =paremman puutteessa *** =hyvää kamaa ****=loistava *****=klassikkoainesta
Kirja: Elina Tiilikka - Myrsky myrskyssä
Elina Tiilikka nousi pari vuotta sitten suomalaisten tietoisuuteen esikoisromaanillaan Punainen mekko, joka käsitteli seksityöläisen arkea Suomessa. Vuoden alussa ilmestyi Tiilikan toinen romaani, Myrsky, joka kertoo tarinan maanis-depressiivisyydestä.
Kirjan tapahtumat alkavat syrjäiseltä kansanopistolta, jossa päähenkilö Myrsky opiskelee kuvataidetta. Maanisen kohtauksen puuskassa hän lähtee liftaamalla tienpäälle ja päätyy lopulta puolalaisen taparikollisen Marekin kämpille asumaan.
Maaniset ja depressiiviset vaiheet seuraavat Myrskyllä toinen toistaan. Maanisuuden huipulla hän elää hulluuden rajamailla juosten alasti pitkin metsiä, maalaten asunnon seiniä ja tehden rikoksia Marekin kanssa. Depressiossa Myrsky makaa sängyllään päiväkausia puhumatta ja tekemättä mitään. Myrsky ei halua elää yhteiskunnan normien mukaan, hän haluaa toteuttaa itseään ja olla vapaa arkielämän velvollisuuksista.
Tiilikan romaani kuvaa uskottavalla tavalla maanis-depressiivisyydestä kärsivää tyttöä. Välillä Myrskyn teot menevät niin hulluiksi, että lukijalle saattaa herätä ajatus, voiko maanis-depressiivisyydestä kärsivän elämä olla todellakin näin rankkaa.
Tiilikka vie kirjassaan juonta tasaisesti eteenpäin ja pitää lukijan hyvin otteessa kirjan alusta aina loppuratkaisuun asti.
Kokonaisuutena kirja on erittäin mielenkiintoinen kuvaus maanis-depressiivisyydestä ja nuoren tytön taistelusta yhteiskuntaa ja itseään vastaan. Tiilikan romaanin vaikuttavuutta rikkovat ainoastaan Myrksyn monet elämänfilosofiset pohdinnat, jotka lähentelvät välillä korniutta ja banaalisuutta.
Kynä: Hannu Toivonen
***
Levy: Emeli Sandé - Our Version of Events
Briteissä ei ole kauaa tarvinnut surkutella edesmenneen Amy Winehousen kesällä 2011 jättämää tyhjiötä laulaja-lauluntekijänaisten kentällä. Saarilta on noussut listojen kärkisijoille Duffyn ja Adelen kaltaisia soul-diivoja toisensa perään, viimeisimpänä skottilaissyntyinen Emeli Sandé.
Lupaava artistinalku ehti viime syksynä turauttaa geneerisen voimarap-balladin Read All About It brittiräppäri Professor Greenin kanssa; eivätkös vain eräät hittibiisit Love the Way You Lie ja Airplanes menestyneet hyvin samalla kaavalla.
Hennon drum'n'bass-vaikutteiset soul-tyylittelyt Heaven ja Daddy palauttivat kuitenkin debyyttialbumin sinkkuraitoina uskon neitokaisen lahjakkuuteen. Levy eteneekin pitkälti singlebiisien viitoittamalla tiellä tyylillisesti ja tematiikallisesti, ikuisuusaiheena rakkaus eri muodoissa.
Selkeimpiä ääripäitä lätyllä edustavat optimistisesti tosirakkautta visioiva Next To Me ja orkestraalinen pianoballadi Clown tuntuvasti kyynisemmällä otteella: "so I'll be your clown / behind the glass / go ‘head and laugh ‘cause it's funny". Löytyypä kiekolta yhdessä Alicia Keysin kanssa tuotettu John Lennonin Imagine-henkinen Hope, jossa utopistisuus yhdistyy realismiin: "call me a dreamer / but it seems like dreams are all that we've got left".
Sandélla riittää potentiaalia biisien tekemisen ja niiden tulkinnan suhteen, mutta kovimpia odotuksia nuori lahjakkuus ei vielä debyytillään pysty ylittämään. Tutuista soul-aineksista on silti saatu koottua kelpo kokonaisuus, jonka suurimmat antimet on jo singleinä kuultu - seuraavaa pitkäsoittoa odotellessa.
Kynä: Arttu Jaulimo
***
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.