12 kuukautta tipatonta

30.10.2009 kello 17:50 Teksti: Tapio Penttilä

Aloitin vuoden kestävän totaalisen alkoholilakon viime kesänä juhannuksen jälkeen. En nauttisi tippaakaan vuoteen. Äkkiseltään käytön lopettaminen tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta, vietänhän maineikkaita opiskeluvuosia, elämän suurta juhla-aikaa. Mikä saa yliopisto-opiskelijan luopumaan alkoholinkäytöstä vuodeksi? Onko taustalla elämän suurin morkkis humalaisista toilailuista, veto vai onko kyse jostain aivan muusta?

Harva asia ihmisen elämässä on kyseenalaistamaton osa eloa, moni miettii tarkkaan harkiten työtä, opiskelua ja harrastuksiaan. Voisimme uhrata hetken aikaa myös alkoholinkäytön mielekkyyden pohtimiselle. Alkoholin palvonta ja humalan tietynlainen glorifiointi kuuluu mielestäni suomalaiseen kulttuuriin siinä missä esimerkiksi saunakin. Alkoholin käyttöä pidetään viimeaikaisten kokemusteni perusteella itsestäänselvyytenä, etenkin opiskelijalle.

Kuitenkin, vuonna 2004 toteutetussa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksessa selvisi, että alkoholinkäyttö on vähentynyt määrältään ja kuppia otetaan entistä harvemmin verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Kolmannes opiskelijoista käyttää alkoholia kaksi tai kolme kertaa kuussa tai harvemmin ja noin neljännes kerran kuussa tai harvemmin. Alkoholille "ei kiitos" sanoi tutkimuksessa noin kuusi prosenttia. Olin positiivisesti yllättynyt tutkimuksen tuloksista. Mielestäni opiskelijoiden vastauksista on pääteltävissä, että alkoholin merkitys osana suomalaista kulttuuria ja identiteettiä on tullut murrospisteeseen.

Miten muuten nollaisi?

Onko niillä kuudella prosentilla, jotka eivät käytä alkoholia ollenkaan olemassa jotakin yhteistä syytä kieltäytymiselle? En osaa vastata muun kuuden prosentin puolesta, mutta itse en tähän tarvitse sen kummempaa syytä. Ajatusmaailmassani kyse on samanarvoisesta kysymyksestä kuin "Miksi et tupakoi?" tai "Miksi et käytä huumeita?"

Haluan kuitenkin valottaa syitä oman ratkaisuni takana. Itse päädyin päätökseeni pitkäaikaisen prosessin seurauksena. Useita kertoja kuluneiden vuosien aikana olen pohtinut, miksi minulla on tarve humaltua, joko yksin tai osana sosiaalista yhteisöä? Onko ihmisellä oikeasti tarve rentouttaa itseään erilaisten päihdeaineiden avulla, vai voimmeko me rentoutua ja "nollata" jollain muullakin tavalla?

Tämä puoli kolikosta nähty

Viimein kesällä minulle tuli lopullisen kyllästynyt olo alkoholiin. Ajattelin, että tämä puoli kolikosta on jo nähty, en enää nähnyt humaltumisessa mitään mieltä. Minulla oli äärimmäisen tyhjä ja tympääntynyt olo ja mietin, että oliko ryyppyreissu siihen käytetyn ajan, rahan ja terveyden arvoinen. En ollut ajatusteni kanssa yksin, vaan kaverini kanssa olimme jo jonkin aikaa pohtineet alkoholin käytön merkitystä.

Lyhyen keskustelun jälkeen päädyimme kaverini kanssa ratkaisuun, jossa olemme molemmat juomatta yhden vuoden ajan. Päätöksemme ei saa vaikuttaa sosiaaliseen käyttäytymiseen, vaan elämme elämäämme samalla tavalla kuin ennenkin. Meillä ei ole mitään keskinäistä eikä ulkopuolista vetoa, muuten ratkaisu ei olisi lähtöisin sisäisestä halusta ja tarpeesta muutokseen. Ulkoinen sanktio ei motivoi asenteelliseen muutokseen.

Lähtöoletuksena juominen

Miten elämä ilman alkoholia on tähän asti sujunut? Voin sanoa olevani varsin tyytyväinen ratkaisuuni. Olen aktivoitunut opiskelun ja etenkin liikunnan suhteen, oloni on ollut keskimääräistä terveempi ja tasapainoisempi. Vuorokausirytmini on säännöllistynyt, minulla riittää energiaa tasaisemmin koko päiväksi ja olen myös alkanut syödä terveellisemmin. Voisi sanoa, että olen alkanut kuunnella kehoni tarpeita huomattavasti paremmin. Illanistujaisiin, opiskelijakemuihin ja baarireissuille olen osallistunut entiseen malliin, enkä ole kokenut oloani tylsistyneeksi tai vieraaksi, päinvastoin olen viihtynyt baarissa keskimäärin paremmin selvin päin kuin humalassa.

Ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen on ollut kokonaan positiivista alkuihmetyksen jälkeen, mutta olin yllättynyt ihmisten tarpeesta kyseenalaistaa juomattomuus, siihen miksi se pitää perustella. Lähtöoletus on, että ihminen juo alkoholia. Mielestäni tämä kuvaa alkoholin vahvaa asemaa osana suomalaista kulttuuria ja suomalaisen ihmisen elämää. Kerrottuani kyllästymisestä ja halusta nähdä toista puolta sosiaalisesta elämästä ja juhlimiskulttuurista monet ovat nostaneet hattua ja toivottaneet onnea matkaan. Usein olen kuullut myös ihmisten sanovan, etteivät he itse pystyisi samaan. Monet ovat tosin myös itse innostuneet ajatuksesta ja alkaneet itse syttyä ajatukselle alkoholinkäytön harventamisesta tai lopettamisesta kokonaan.

Humalaan ei ole ikävä

Omat kokemukseni muiden ihmisten suhtautumisesta ovat osin ristiriitaisia YTHS:n terveystutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa kysyttiin, herättääkö jonkun seurueen jäsenen alkoholittoman vaihtoehdon valitseminen huomiota muissa. Tulosten mukaan yli puolissa vastauksista tämä ei herätä huomiota, kolmannessa silloin tällöin ja vain kymmenys vastanneista ilmoitti, että alkoholiton vaihtoehto herättää huomiota yleensä aina. Omalla kohdallani alkoholittoman vaihtoehdon valitseminen on herättänyt poikkeuksetta huomiota, myös niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat valinnastani tietoisia.

Onko minulla tehnyt mieli juoda alkoholia kuluneiden kuukausien aikana? Vastaan kyllä, mutta kertaakaan minulla ei ole ollut ikävä humaltumista. Olen ehkä huomannut itsessäni tietynlaisen muutoksen verrattuna nuoruusvuosiin. Olen alkanut oikeasti nauttia esimerkiksi punaviinin mausta. Minulla on muutaman kerran ollut ikävä "sen yhden" makua ja asemaa esimerkiksi saunomisen yhteydessä pitkän työpäivän päätteeksi. Joskus laittaessani ruokaa olen harmitellut, kun lasillinen viiniä olisi sopinut loistavasti jonkin liharuoan kanssa. Mutta nämäkin tuntemukset ovat olleet lähinnä hetkellisiä ja olen löytänyt vaihtoehtoisia ruoka- ja saunajuomia alkoholin tilalle.

Lakko pysäytti miettimään

En osaa sanoa varmasti, vaikuttaako vuoden juomattomuus alkoholinkäyttööni pysyvästi, mutta uskoisin käytön vähentyvän huomattavasti menneestä. En kuitenkaan usko lopettavani alkoholin käyttöä pysyvästi. Kenties tulen nauttimaan silloin tällöin lasillisen viiniä rentoutuakseni tai hyvän ruoan kanssa, ehkä yhden oluen saunan yhteydessä tai sopivassa pubissa. Varmaa on, että humalahakuinen juominen tulee vähenemään merkittävästi, kenties loppumaan kokonaan.

Olen äärimmäisen tyytyväinen ratkaisuuni ja kehotan jokaista meistä pysähtymään ja miettimään alkoholin asemaa suomalaisessa kulttuurissa, niin opiskelussa kuin muussakin elämässä.

Tapio Penttilä 3. vuoden luokanopettajaopiskelija Jyväskylän yliopistossa

Kommentit

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.